Addiktio, toleranssi ja fyysinen riippuvuus
Julkaistu 11.10.2008
Addiktiolla tarkoitetaan ongelmatilannetta, jolle on tyypillistä lääkkeiden, huumaavien aineiden ja alkoholin pakonomainen käyttö huolimatta käyttöön liittyvistä fyysistä, psyykkisistä, sosiaalisista tai taloudellisista haitoista.
Toleranssi tarkoittaa vasteen heikkenemistä lääkitykselle. Opioideihin liittyen tämä on sivuvaikutuksien osalta myönteinen ilmiö - muutaman viikon aikana useimpiin sivuvaikutuksiin kehittyy sieto eli toleranssi. Kipuvaikutukselle toleranssi taas ilmenee, kun saman kipuvasteen ylläpitäminen vaatii yhä suurempia lääkeannoksia.
Kroonisen muun kuin
syövästä aiheutuvan kivun hoidossa toleranssi on suhteellisen harvinainen ilmiö, kun lääkeannokset pidetään matalina. Yksittäisten potilaiden hoidossa toleranssi saattaa kuitenkin tuoda merkittäviä ongelmia hoidon jatkamisessa. Syöpäpotilailla toleranssi on huomattavasti tavallisempaa ja liittyy useimmiten taudin pahenemiseen ja siten yhä suurempaan kipulääkityksen tarpeeseen.
Fyysinen riippuvuus on tavallinen fysiologinen ilmiö, joka liittyy elimistön tottumiseen tietyn kemiallisen aineen kuten kipulääkkeen käyttöön. Fysiologiselle riippuvuudelle on tyypillistä vieroitusoireiden kehittyminen lääkityksen keskeytyessä. Tavallisia oireita ovat mm. vapina, hikoilu, lihaskipu, vatsakrampit,
pahoinvointi ja
ripuli. Vaikka vieroitusoireet harvoin ovat henkeä uhkaavia. Niiden välttämiseksi opioidihoito tulee lopettaa vähitellen annosta pienentäen.
Toleranssi ja fyysinen riippuvuus ovat fysiologisia ilmiöitä, jotka liittyvät opioidilääkityksen käyttöön eivätkä addiktioproblematiikkaan. Addiktioproblematiikan ilmaantuessa opioidilääkityksen jatkamiseen liittyvät ongelmat ovat yleensä niin suuret, että tällaisen ongelman yhteydessä vahva kipulääkitys yleensä puretaan pois ja etsitään tilalle muita lääkityksiä.
Kivun lääkehoito
