HDL-kolesteroli (”hyvä” kolesteroli)
Julkaistu 01.04.2009
HDL-hiukkaset kuljettavat kolesterolia elimistöstä maksaan. Ne
muodostuvat lähinnä maksassa ja ohutsuolen seinämässä. HDL-hiukkaset sitovat
itseensä kolesterolia elimistön soluista ja muista kolesterolihiukkasista,
kuten LDL-hiukkasista.
HDL-kolesteroli voidaan jakaa vielä HDL2- ja HDL3
-alatyyppeihin. Erityisesti korkea HDL2-kolesterolin pitoisuus suojaa elimistöa
ateroskleroosilta ja näin ollen sepelvaltimotaudilta. Myös HDL3-alatyyppi on
arvioitu suotuisaksi. HDL-alatyyppien pitoisuutta ei yleensä määritetä, ja
tavallinen HDL-kolesterolin pitoisuus onkin riittävä valtimotaudin riskin
arviossa.
Valtimotaudilta suojaavan vaikutuksensa vuoksi
HDL-kolesterolia kutsutaan hyväksi kolesteroliksi. HDL-kolesterolipitoisuuden
tavoitetaso on yleisesti yli 1 mmol/L. Naisilla
HDL-kolesterolipitoisuus on tavallisesti korkeampi kuin miehillä, joskus jopa
yli 2. Yleensä tilanne on sitä parempi, mitä korkeampi on HLD-kolesteroli.
HDL-kolesterolia nostavat naissukupuolen lisäksi liikunta ja kohtuullinen
alkoholin käyttö, mutta alkoholia ei kuitenkaan suositella hoitokeinoksi. Lääkkeistä
HDL-kolesterolia nostavat eniten nikotiinihappo ja fibraatit. HDL-pitoisuutta
pienentävät tupakointi ja testosteronihormonin käyttö.
Kokonaiskolesteroli
LDL-kolesteroli
Triglyseridit