Kiitoksia Tohtori.fi lukijoille. Sivusto uudistuu loppuvuoden aikana ja jatkossa löydät Tohtorin sisällön Terve.fi -sivuilta. Tämä takia et mahdollisesti löydä etsimääsi täältä tai sinut ohjataan Terve.fi -sivulle.

Suuklinikka
Etsi lääkäri
Etsi hammaslääkäri
Suuklinikka Kärsitkö vihlovista hampaista tai pahanhajuisesta hengityksestä? Suuklinikasta apu suun ongelmiin liittyvissä asioissa.

Hampaiden ongelmat ja hoidot

Pienempi fontti Suurempi fontti   Tulosta Lähetä ystävälle

Purentaongelmat

Julkaistu 26.01.2010

purentaongelmat suun terveysPurentaelin koostuu leukanivelistä, leukaluista, hampaistosta, puremalihaksista sekä huulten, kielen ja poskien muodostamasta kompleksista. Purentaelimistön toimintahäiriö (temporomandibular disorder, TMD) on yhteisnimitys tämän kompleksin kudosten sairaus- ja kiputiloille sekä toimintahäiriöille. Tavallisimpia oireita ovat leukaniveläänet, leukanivelten tai puremalihasten kipu, suun rajoittunut avautuminen ja alaleuan liikehäiriöt. Usein vaivoihin liittyy päänsärkyä, kasvokipua, korvakipua tai niskan ja hartioiden särkyä. Purentaelimen ongelmiin liittyvä kipu on luonteeltaan tylppää ja jomottavaa. Sitä esiintyy usein toispuoleisesti ja se on yleisintä aamulla heti heräämisen jälkeen.


Purentaelimen vaivat ovat hammassäryn jälkeen pään alueen tavallisimpia kiputiloja. Ne ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä ja usein ne ilmaantuvat 35-45 vuoden iässä. Kouluikäisillä purentaelimen vaivat ovat myös suhteellisen yleisiä, mutta ne ovat oireiltaa lievempiä ja vaihtelevampia kuin aikuisilla. Purentaelimen toimintahäiriön taustalla on usein monia tekijöitä, niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin. Eräät tauditkin, esimerkiksi reuma, altistavat purentafysiologisille ongelmille.   


Suun vinoon avautuminen voi olla merkki leukanivelen pään kulumisesta, leukanivelen välilevyn sijoiltaan menosta tai alaleuan luun toispuoleisesta rakenteellisesta epäsymmetrisyydestä. Leukanivelistä kuuluvan rahinan taustalla on tavallisesti leukanivelen pään kuluminen, mikä on yleensä seurauksena ikääntymisestä tai jonkinasteisesta reumataudista. Leukanivelen naksahdukset puolestaan viittaavat leukanivelen välilevyn sijoiltaan menoon, joka voi olla joko palautuva tai palautumaton. Palautuvassa sijoiltaan menossa välilevy palautuu itsestään paikoilleen ilman hoitoa.  Palautumattomassa sijoiltaan menossa välilevy jää väärään asentoon rajoittaen alaleuan normaalia liikettä ja vaatii aina hoitoa.


Lasten reumassa leukanivelten tutkiminen on erityisen tärkeää, koska leukanivelten tulehtuminen on yleistä ja leukanivel voi joskus olla ensimmäisenä sairastuva nivel. Leukanivelen tulehtuminen saattaa kasvuikäisellä lapsella tai nuorella johtaa leuan kasvuhäiriöihin. Leuan kasvun pysähtyminen vain toisella puolella kasvoja muuttaa kasvot epäsymmetrisiksi. Jos tulehdus on vain toisessa nivelessä, suuta avatessa alaleuka kiertyy sairaalle puolelle. Suun avausliike voi pienetä, ja aamujäykkyyttä, liikekipua ja leposärkyä saattaa esiintyä leuassa. Muutokset leukanivelissä johtavat edelleen purennan muutoksiin.


Puremalihakset jaetaan suun avaaja- ja sulkijalihaksiin. Potilailla, joilla on jännitystä tai kipua puremalihaksissa, on useasti aristusta tai jännitystä myös kaulan, niskan ja hartioidenkin lihaksissa.  Puremalihasten kipu voi johtua hampaiden yöllisestä narskuttelusta tai tiukkaan yhteen puremisesta eli bruksismista. Joillain potilailla bruksismia esiintyy myös päivisin. Bruksimin syitä on monia ja ne ovat osittain tuntemattomia. Yleisimpiä syitä hampaiden narskutteluun ovat purentahäiriö, esimerkiksi epätasapainoinen purenta, perinnöllinen alttius ja stressi.


Yleisesti purennalla tarkoitetaan ylä- ja alahammaskaaren välistä suhdetta. Toimivassa purennassa ylä- ja alahammaskaaren välillä ei ole häiritseviä interferenssejä, esimerkiksi liian korkeita paikkoja tai ristipurennassa olevia hampaita, jolloin leuan liikkeet ovat normaalit ja eivät aiheuta jännitystä tai kipua purentaelimeen.  


purentaongelmat suun terveysPurentafysiologinen tutkimus on osa hammaslääkärin tekemää normaalia tarkastusta, jonka tarkoitus on havaita potilaan purentaelimen toimintahäiriöt, arvioida jatkotutkimusten tarpeellisuus ja vaikuttaa toimintahäiriöihin riittävän varhaisessa vaiheessa. Potilaan oireiden ja hammaslääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen perusteella arvioidaan potilaan radiologisten tutkimusten kuten leukanivelkuvien tai magneettikuvauksen tarve.

 

Purentaelimen hoidossa pyritään kipujen vähentämiseen, lihaksiin ja niveliin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseen ja normaalin toiminnan palauttamiseen. Oireita lähdetään yleensä hoitamaan tulehduskipulääkkein sekä purentakiskolla. Purentakiskoja on kahden tyyppisiä. Stabilisaatiokisko, joka on yleensä yökäytössä, suojaa hampaistoa narskuttelun tai hampaiden voimakkaan yhteen puremisen aiheuttamilta liian suurilta purentavoimilta. Samalla se suojaa limakalvoja ja parodontaalisesti vaurioituneita hampaita. Repositiokisko rajoittaa alaleuan liikkeitä pakottamalla se pois vahingolliseksi arvioidulta liikealueelta. Repositiokiskoa käytetään potilaille, joilla esiintyy leukanivelten toistuvaa lukkiutumista aamuisin sekä kivuliasta naksumista. Repositiokiskoa suositellaan vain lyhytaikaiseen käyttöön, koska pitemmällä aikavälillä se saattaa muuttaa hampaiden asentoja epäsuotuisiksi.


Jos potilaalla on lisäksi havaittavissa purennan interferenssejä eli ylä- ja alahammaskaarien välisiä normaaleja liikeratoja häiritseviä kontakteja, hiotaan ne pois ennen purentakiskon valmistusta. Purennan tasapainotushionnan tarkoitus on saada ylä- ja alahammaskaarien väliset liikeradat mahdollisimman normaaleiksi, ja siten purentakiskohoidolle mahdollisimman suotuisat lähtökohdat.


Purentakiskohoidon ja särkylääkkeiden lisäksi purentaelimen ongelmia hoidetaan fysioterapian ja joskus myös oikomishoidon avulla. Fysioterapiassa purentaelimen lihaksia ja leukaniveliä harjoitetaan erilaisilla liikeharjoituksilla. Joillekin apua saattaa löytyä myös lämpö- tai kylmähoidosta, akupunktuurista ja esimerkiksi ultraäänihoidosta.


Purentaelimen toimintahäiriöiden hoidon ennuste on hyvä. Useimpien potilaiden oireet helpottavat edellä mainituilla hoitokeinoilla. Vain noin 10 - 15 %:ssa tapauksista tarvitaan vaativampia, erikoissairaanhoitoon kuuluvia toimenpiteitä, kipuklinikan konsultaatioita tai kirurgista hoitoa.





Arvostele artikkeli
2.9 (41 arvostelua)
Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa:
Ei pidä paikkaansa Pitää paikkansa



PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot