Tulosta Tulosta


Hammaskaries

Julkaistu 28.01.2010

Hammaskaries suun terveysKarieksella tarkoitetaan hampaiden reikiintymistä. Suun oma mikrobikasvusto aiheuttaa kariesta happamoittamalla hampaiden ympäristöä sokerin avulla. Yleensä karieksen ensimmäinen ilmaantumispaikka on poskihampaiden purupinnat. Karies on lähes aina ehkäistävissä hyvällä suuhygienialla, fluorihammastahnan käytöllä, korvaamalla makeiset ksylitolituotteilla ja vähentämällä sokerin nauttimista. Karieksen syntyä lapselle voidaan ehkäistä välttämällä mikrobien siirtymistä aikuisten suusta lapsen suuhun. Karies on erittäin yleinen infektiotauti. Edetessään se aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia hampaissa.

Hammaskarieksen oireet

Karieksen aiheuttamat oireet riippuvat karieksen paikasta ja syvyydestä. Karieksen edetessä syvälle hammaskudokseen, hammas alkaa oireilla vihlomalla. Vihlomista esiintyy erityisesti hampaiden altistuessa kylmälle. Reikiintymisen jatkuessa, karies ulottuu hammasluun läpi hampaan ytimeen. Tällöin oireena voi olla voimakas koputusarkuus. Hammas voi olla tällöin myös arka kuumalle ja jomottavaa särkyä voi esiintyä. Pahimmillaan karieksen aiheuttama hammassärky on pitkäkestoista tai jatkuvaa kovaa särkyä.

Hammaskarieksen aiheuttaja

Hammaskaries eli hampaiden reikiintyminen tarkoittaa hampaan kovakudoskerroksen hajoamista. Hajoamisen aiheuttavat sellaiset mikrobit, jotka osaavat tuottaa sokerista happoja, lähinnä laktaattia. Tätä sanotaankin happohyökkäykseksi. Happohyökkäyksen voi aiheuttaa mutans-streptokokki-bakteerit, laktobasillit ja hiivasienet.

Karieksen syntyyn tarvitaankin kaikki kolme tekijää: hampaat, mikrobit ja sokerin. Yhdenkin tekijän puuttuminen estäisi karieksen synnyn. Kaikkiin edellä mainittuihin tekijöihin kohdistuva hoito on tehokkainta karieksen hoitoa. Hoito voidaan myös kohdentaa yksilöllisesti juuri siihen tekijään, joka kyseisessä tilanteessa on olennaisin.

Karieksen aiheuttajamikrobi on lähes aina mutans-streptokokki. Bakteeri siirtyy yleensä äidistä lapseen syljen välityksellä, joko suoraan, tai esimerkiksi lusikan nuolemisen kautta. Tartunta tapahtuu 1-3-vuotiaana maitoposkihampaiden puhkeamisen aikana. Mitä aikaisemmin ja mitä runsaampana tartunta tapahtuu, sitä hankalampi mikrobikasvusto lapsen suuhun syntyy.

Sokerin käytön määrä ja käyttötiheys vaikuttaa karieksen syntyyn. Mitä useammin ja mitä enemmän sokeria syödään, sitä useammin suussa on happohyökkäys ja sitä enemmän kariesta esiintyy.

Karieksen diagnoosi

Karies alkaa plakin kerrostumisella hampaan kovakudoksen pintaan. Ensimmäiseksi karies tulee poskihampaiden purupinnoille. Tämän jälkeen sitä ilmestyy hampaiden väleihin ja ienrajaan (ks. kuva). Kiillekarieksen voi havaita hampaan kiillon häviämisenä. Nopeasti etenevä karies on valkeaa, hidas tai pysähtynyt karies on tummaa tai mustaa.

Karieksen hoito ja seuranta

Karieksen parasta hoitoa on sen ehkäiseminen. Karieksen ilmaantumisen ja etenemisen voi ehkäistä lähes kaikissa tapauksissa. Karieksen paras ehkäisymenetelmä on mutans-streptokokkitartunnan estäminen. Hyvä keino infektiota vastaan on äidin säännöllinen ksylitolipurukumin käyttö lapsen ollessa 1-3-vuotias. Ksylitoli ilmeisesti huonontaa bakteerin kykyä tarttua hampaan pintaan. Äiti-lapsi tartuntaa voi estää myös klooriheksidiinikäsittelyllä geeli- tai lakkamuodossa.

Karieksen ehkäisemisen kannalta tehokas menetelmä on saada paikallisesti suuhun pieniä määriä fluoria. Tehokkainta karieksen kannalta on saattaa hampaille fluoria useasti päivässä.

Fluorin hyvät vaikutukset selittyvät usealla eri mekanismilla. Suussa tapahtuu hampaiden liukenemista aina sokereita nauttiessa. Elimistö korjaa liuennutta hammaskudosta syljellä. Fluori kiihdyttää syljen aiheuttamaa hampaiden korjaantumista ja muodostuva uusi kovakudos on lisäksi kovempaa kuin alkuperäinen. Tällainen fluorin avulla kovetettu hammas kestää happohyökkäyksiä paremmin kuin hammas, jota ei ole vahvistettu fluorilla. Lisäksi fluori estää bakteerien toimintaa paikallisesti.

Liika fluorin saaminen on kuitenkin elimistölle vaarallista. Pienillä lapsilla pienikin ylimääräinen fluorimäärä voi olla kohtalokasta. Alueilla, joilla vesijohtovesi sisältää paljon fluoria, on syytä olla erityisen varovainen lasten liiallisesta fluorin saannista. Näillä alueilla ei fluoritabletteja kannata käyttää ja fluorihammastahnan käytön aloittaminen kannattaa siirtää vasta kouluikäiselle.

Fluorihammastahnan käyttö kahdesti päivässä 2-3 vuoden ikäisestä lähtien koko loppuelämän ajan takaa hyvän fluorinsaannin hampaille. Lisäksi hampaiden harjaus poistaa mekaanisesti plakkia, joka aiheuttaa hammas- ja iensairauksia. Hyvä suuhygienia estää karieksen syntyä. Hammaslangan käyttö estää selvästi kariesta.

Jos fluorihammastahnan käyttö ei tunnu riittävän karieksen ehkäisyyn, syynä voivat olla huonot ravintotottumukset, runsas mikrobimäärä suussa tai syljen erityksen heikkeneminen. Tällaisissa tapauksissa fluoripurukumien tai fluori-imeskelytablettien käyttö säännöllisesti päivän aikana usein auttaa. Ravinnolla on olennainen merkitys karieksen ehkäisyssä ja hoidossa. Sokeristen välipalojen vähentäminen ja makeisten korvaaminen ksylitolivalmisteilla on tärkeä osa hyvää karieksen ehkäisyä.

Kovakudos on erikoinen elimistön osa, sillä siinä ei ole verenkiertoa eikä imusuonitusta. Siksi kovakudokseen päässeitä mikrobeja ei saada poistettua lääkkein, vaan ne joudutaan poistamaan mekaanisin menetelmin, esimerkiksi poraamalla. Poistettu kudos korvataan paikka-aineella.

Hammaslääkäri, suuhygienisti ja hammashuoltaja voi tehdä tarpeen mukaan pinnoituksia ja fluorilakkauksia kariesta vastaan. Joskus karies liittyy syljen muodostumien ongelmiin. Tällaisessa tilanteessa kalsium- ja fosforilisä yhdessä fluorin kanssa voi auttaa.

Tulevaisuudessa kariekseen todennäköisesti keksitään parempia hoitomuotoja ja ehkäisymenetelmiä. Ns. passiivinen immunisaatio on yksi mahdollinen ehkäisymenetelmä, mutta näyttö sen tehokkuudesta vielä puuttuu. Myös limakalvorokotetta on yritetty kehitellä.

Karieksen yleisyys

Karies on yleisin kovakudostauti. Lisäksi se kuuluu maailman yleisimpien infektiotautien joukkoon. Lähes kaikissa teollisuusmaissa karies on vähentynyt voimakkaasti lapsilla, mutta hyvä kehityksen suunta on 1990-luvun puolessa välissä pysähtynyt ja karieksen esiintyvyys ei ole enää vähenemässä vaan pikemminkin kasvamassa. Yleisintä karies on nuorilla aikuisilla. Kariesta esiintyy enemmän alemmissa sosiaaliluokissa. Aikuisilla ja vanhuksilla karies on yleinen ongelma.

Karieksen perinnöllisyys

Karies ei ole suoranaisesti periytyvä sairaus, vaan sen syntyyn vaikuttaa moni tekijä. Oleellisimpia karieksen riskiä lisääviä tekijöitä ovat altistuminen kariesta aiheuttaville bakteereille, sokeripitoisten aineiden nauttiminen ja huono suuhygienia. Vanhempien esimerkki vaikuttaa lapsen suuhygieniaan ja kariesalttiuteen.

Karieksen ennuste

Karies aiheuttaa pysyviä muutoksia hampaissa, jotka voidaan pysäyttää tai poistaa mekaanisesti. Hampaiden kunnon kannalta on parasta välttää karies ehkäisemällä sen synty. Karieksen eteneminen on pysäytettävissä lähes kaikissa tapauksissa.

 

Lähteet:

 

Tenovuo, Jorma. Karieksen ehkäisy nyt ja tulevaisuudessa. Duodecim 2002;118(16):1657-1662.

Larmas, Markku. Karies ja hampaiden muut kovakudosmuutokset. Lääkärin käsikirja. 2.03.2005.

Vaikeasti hoidettava karies ja hammasytimen sairaudet. Sairaanhoitopiirien hoito-ohjelmat. 10.4.2006. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri.

Alanen, Pentti. Kariesta ei voitettukaan. Duodecim. 2005;121(2):129-30.

Tenovuo, Jorma. Karieksen ehkäisy nyt ja tulevaisuudessa. Duodecim. 2002;118(16):1657-1662.

Tenovuo, Jorma ja Hausen, Hannu. Karieksen epidemiologia. Therapia Odontologica. 25.10.2004.

Tenovuo, Jorma. Kariesprofylaksi. Therapia Odontologica. 25.10.2004.

Eija Könönen. Karies (hampaiden reikiintyminen). Lääkärikirja Duodecim. 14.2.2007. Kustannus Oy Duodecim.