Lääkemuodot
Julkaistu 30.04.2007
Suun kautta otettavat lääkkeet
Suussa vaikuttavat lääkkeet
Korviin, silmiin ja nenään annosteltavat lääkkeet
Hengitysteihin annosteltavat lääkkeet
Ulkoisesti käytettävät lääkkeet
Peräsuoleen annosteltavat lääkkeet
Emättimeen annosteltavat lääkkeet
Injektioina ja infuusiona annettavat lääkkeet
Implantaatit
Suun kautta otettavat lääkkeet
Tabletti
on jauheseoksesta puristettu, nieltäväksi tarkoitettu lääkevalmiste,
jossa vaikuttavan aineen lisäksi on erilaisia apuaineita. Tabletti voi
olla muodoltaan pyöreä, pitkänomainen, soikea tai kulmikas, litteä tai
linssimäinen. Siinä voi olla jakouurre puolittamista varten. Tabletti
voi olla päällystämätön tai se voi olla päällystetty ohuella kalvolla,
jotta lääkeaineen paha maku ei tuntuisi suussa. Kun tabletti niellään,
sen kanssa tulisi nauttia noin lasillinen vettä tai muuta nestettä,
jotta tabletti ei tarttuisi ruokatorveen. Tabletissa oleva lääkeaine
imeytyy tabletin hajottua ja liuettua mahalaukussa.
Pilleri
on liukenevasta lääkeaineesta tehty pieni pallo, joka on tarkoitettu
nieltäväksi. Aikaisemmin lääkepillerit valmistettiin käsityönä
apteekissa. Nykyisin Lääkelaitos mainitsee pillerin lääkemuotona
ainoastaan antroposofisten valmisteiden luettelossa, jolloin kyseessä
ovat perinteiseen tapaan valmistetut lääkepillerit. Puhekielessä
pilleri-nimitystä käytetään lähinnä tabletin synonyyminä (esim.
ehkäisypilleri, kun tarkoitetaan ehkäisytablettia).
Depottabletti eli retard-tabletti
on muuten tavallisen tabletin kaltainen, mutta se on päällystetty
veteen liukenemattomalla kalvolla. Kalvon ansiosta tabletti alkaa
hajota ja liueta vasta ruoansulatuskanavassa, jossa lääkeaine vapautuu
hitaasti ja lääke vaikuttaa pitkään. Pitkävaikutteisuuden ansiosta
lääkettä pitää ottaa yleensä vain yksi annos päivässä. Depottabletti
tulee niellä kokonaisena ja sen kanssa tulisi nauttia noin lasillinen
vettä tai muuta nestettä, jotta tabletti ei tarttuisi ruokatorveen.
Enterotabletti
on depottabletin kaltainen, mutta päällystetty kestävämmin, jolloin
tabletti kulkee liukenematta mahalaukun läpi ja sen sisältämä lääkeaine
alkaa imeytyä vasta ohutsuolessa. Näin ollen tabletti ei ärsytä mahaa
eikä lääkeaine tuhoudu mahan happamissa olosuhteissa. Enterotabletti
tulee nielaista kokonaisena ja sen kanssa tulisi nauttia noin
lasillinen vettä tai muuta nestettä, jotta tabletti ei tarttuisi
ruokatorveen.
Kapselissa
on gelatiinista eli liivatteesta valmistettu kova tai pehmeä kuori,
jonka sisälle jauhemaisessa, rakeisessa tai nestemäisessä muodossa
olevat lääke- ja apuaineet on suljettu. Kapseli tulee nielaista
kokonaisena ja sen kanssa tulisi nauttia noin lasillinen vettä tai
muuta nestettä, jotta kapseli ei tarttuisi ruokatorveen. Kapselin kuori
sulaa mahalaukussa, jolloin lääkeaine vapautuu ja alkaa imeytyä. Mikäli
kapselin nieleminen kokonaisena ei onnistu, sen voi tarvittaessa avata
ja sekoittaa sisällön ruokaan tai nesteeseen. Pehmeäkuorisia,
nestemäistä lääkeainetta sisältäviä kapseleita ei suositella
avattavaksi.
Depotkapseli
on muuten tavallisen kapselin kaltainen, mutta sen päällys alkaa hajota
ja lääkeaine liueta vasta ruoansulatuskanavassa, jossa lääkeaine
vapautuu hitaasti ja lääke vaikuttaa pitkään. Lääkeainepitoisuus säilyy
näin tasaisena pitkän ajan, joten yleensä yksi lääkekapseli päivässä
riittää. Depotkapseli tulee nielaista kokonaisena ja sen kanssa tulisi
nauttia noin lasillinen vettä tai muuta nestettä, jotta kapseli ei
tarttuisi ruokatorveen.
Depotkapselia ei saa avata eikä sen sisältöä sekoittaa mihinkään ennen nauttimista.
Enterokpseli
on depotkapselin kaltainen, mutta päällystetty mahahappoja kestävällä
materiaalilla, jolloin kapseli kulkee liukenematta mahalaukun läpi ja
sen sisältämä lääkeaine alkaa imeytyä vasta ohutsuolessa.
Enterokapselin lääkeaine ei näin ollen ärsytä mahaa eikä lääkeaine
tuhoudu mahan hapoissa. Enterokapseli tulee nielaista kokonaisena ja
sen kanssa tulisi nauttia noin lasillinen vettä tai muuta nestettä,
jotta kapseli ei tarttuisi ruokatorveen. Enterokapselia ei saa avata
eikä sen sisältöä sekoittaa mihinkään ennen nauttimista.
Poretabletti
on jauheseoksesta puristettu lääkevalmiste, joka on tehty nopeasti
veteen liukenevaksi. Poretabletti liuotetaan lasilliseen vettä ja lääke
nautitaan juomana. Lääke imeytyy mahalaukussa ja vaikutus alkaa
nopeasti. Poretabletit ärsyttävät mahaa yleensä vähemmän kuin
tavalliset tabletit
Purutabletti
on jauheseoksesta puristettu lääkevalmiste, joka on tarkoitettu
pureskeltavaksi ja nieltäväksi. Purutabletin sisältämä lääkeaine
imeytyy sekä suusta, mahalaukusta että ohutsuolesta. Purutablettiin
lisätään yleensä apuaineita, jotka tekevät tabletin hyvänmakuiseksi.
Imeskelytabletti
on suussa liukenemaan tarkoitettu tabletti, jonka lääkeaineet
vaikuttavat paikallisesti suussa ja nielussa. Imeskelytabletteja
käytetään esimerkiksi kurkkukivun hoitoon sekä suun ja nielun
limakalvovaurioiden hoitoon.
Resoribletti eli kielenalustabletti
on suussa liukenemaan tarkoitettu tabletti, joka asetetaan kielen alle
tai ikenen ja posken väliin, missä se sulaa. Lääke imeytyy suun
limakalvolta verenkiertoon ja alkaa vaikuttaa nopeasti. Lääkeaine ei
ole tarkoitettu paikallisesti vaikuttavaksi. Esim. rasitusrintakivun
hoidossa käytettävät ns. nitrot ovat resoribletteja. Resoriblettia ei
pidä pureskella eikä nielaista.
Jauheet
ovat jauhomaisia lääkevalmisteita, jotka on usein annosteltu valmiiksi
pieniin annospusseihin tai jauhe on tarkoitettu annosteltavaksi
pakkauksen mukana tulevalla mitalla. Jauheen voi niellä sellaisenaan
runsaan nesteen, esim. vesilasillisen kera, tai jauheen voi sekoittaa
ensin veteen ja juoda. Lääke imeytyy mahalaukussa ja vaikutus alkaa
nopeasti.
Oraaliliuos eli oraalisuspensio
on nestemäinen lääkemuoto, joka nautitaan suun kautta. Se voi sisältää
yhtä tai useampaa vaikuttavaa ainetta. Oraaliliuos voi olla valmiiksi
sekoitettua tai se voidaan valmistaa jauheesta tai rakeista
veteen sekoittamalla. Sekoittaminen tapahtuu yleensä apteekissa ennen
asiakkaalle toimittamista. Kun lääkejauhe tai rakeet liukenevat täysin
nesteeseen, syntyy juokseva tai jogurttimainen oraalineste, josta
käytetään myös nimitystä mikstuura. Jossain valmisteissa jauhe on
tarkoitettu sekoittumaan veteen liukenematta niin, että tuloksena on
lietemäinen suspensio, jossa kiinteät hiukkaset laskeutuvat vähitellen
pullon pohjalle. Lääkepulloa on tällöin ravisteltava huolellisesti
ennen käyttöä, jotta ainesosat sekoittuisivat keskenään. Monet
varsinkin lapsille tarkoitetut oraaliliuokset on makeutettu ja värjätty
houkutteleviksi. Oraaliliuosten annokset ilmoitetaan millilitroissa ja
annostelu tapahtuu joko ruiskulla, pipetillä, annosmitalla tai -lusikalla.
Tipat
ovat suun kautta otettava lääkemuoto, jota käytetään, mikäli lääkkeen
annosteltava määrä on pieni tai lääkkeen nauttiminen on hankalaa
esimerkiksi tabletteina. Annostelu tapahtuu lääkepakkauksen sisältämän
tiputuslaitteen avulla. Tippoja voi sekoittaa tarvittaessa esimerkiksi
mehuun tai veteen
Suussa vaikuttavat lääkkeet
Suuvoiteita, suugeelejä ja suupastoja
käytetään suun alueen vaurioihin. Niitä levitetään suun limakalvoille,
jossa ne pääsevät vaikuttamaan paikallisesti. Geeli on hyytelömäistä ja
pasta tahnamaista. Voide sisältää usein rasvaa.
Suuvedet ja kurlausvedet
ovat suun tai nielun huuhtelussa paikallisesti käytettäviä
lääkevalmisteita. Useimmiten ne syljetään pois huuhtelun tai kurlauksen
jälkeen. On olemassa myös kurlausvesiä, jotka voi niellä.
Lääkepurukumit
voivat vaikuttaa joko verenkierron välityksellä tai paikallisesti.
Esimerkiksi nikotiinipurukumin nikotiini imeytyy suun limakalvoilta ja
vaikuttaa sen jälkeen verenkierron välityksellä. Sitä vastoin
esimerkiksi fluoripurukumin vaikutus kohdentuu paikallisesti hampaiden
pinnalle eikä fluori imeydy verenkiertoon.
Bukkaalitabletit
vaikuttavat paikallisesti suun limakalvolla. Niitä käytetään
tavallisesti suun kivuliaiden limakalvomuutosten eli aftojen hoidossa.
Bukkaalitabletit kiinnittyvät suun limakalvolle tulehtuneeseen kohtaan.
Niitä ei saa pureskella eikä niellä.
Suusumute eli suusuihke
suihkutetaan kielelle, jolloin vaikuttavat aineet imeytyvät nopeasti
limakalvon kautta verenkiertoon. Tämä on mm. yksi rasitusrintakivun
lääkkeenä käytettävän ns. nitron annostelumuoto. Suusumutetta kielelle
suihkautettaessa on pidätettävä hengitystä, ettei lääkeainetta joutuisi
sisäänhengityksen mukana keuhkoihin. Suusuihkeita käytetään myös suun
limakalvojen paikallishoitoon ja hengityksen raikastamiseen, jolloin
mukana ei ole verenkiertoon imeytyviä aineita.
Imeskelytabletti
on suussa liukenemaan tarkoitettu tabletti, jonka lääkeaineet
vaikuttavat paikallisesti suussa ja nielussa. Imeskelytabletteja
käytetään esimerkiksi kurkkukivun hoitoon sekä suun ja nielun
limakalvovaurioiden hoitoon. Niitä ei ole tarkoitettu pureskeltavaksi
eikä nieltäväksi.
Silmiin, korviin ja nenään annosteltavat lääkkeet
Silmätipat
annostellaan tiputtamalla silmään alaluomen sisään. Tiputtaminen
onnistuu parhaiten, kun taivuttaa päätä taaksepäin, vetää alaluomea
sormella hiukan alaspäin siten, että silmäluomen ja silmän väliin
muodostuu "tasku". Avattu tippapullo käännetään ylösalaisin ja
alaluomen sisään tiputetaan ohjeen mukainen määrä tippoja. Jos pullo on
pehmeää muovia, sitä voi puristaa kevyesti. Pullon kärjellä ei saa
koskettaa silmää eikä silmäluomea. Silmätippapulloa saa käyttää vain
yksi henkilö. Tippapullon avaamisen jälkeen lääke säilyy
käyttökelpoisena yleensä vain yhden kuukauden ajan, joten pakkaukseen
on hyvä merkitä avaamispäivä. Pakkauksen säilytysohjetta lämpötilan
osalta pitää noudattaa. Mikäli silmätipat on annosteltu
kerta-annospipetteihin, annos on käytettävä välittömästi
kerta-annospipetin avaamisen jälkeen, koska pipeteissä oleva lääke ei
sisällä säilytysaineita.
Silmävoide
annostellaan alaluomen sisään tai sivellään silmäluomen reunaan
esimerkiksi luomitulehduksen yhteydessä. Silmävoiteita voidaan
annostella useita kertoja päivässä, mutta tavallisimmin voide laitetaan
illalla nukkumaan mennessä, koska se voi hetkeksi sumentaa näköä. Näkö
palautuu normaaliksi parissa minuutissa, kun voide on liuennut silmän
pintaan. Silmävoiteet säilyvät yleensä yhden kuukauden avaamisen
jälkeen, joten pakkaukseen on hyvä merkitä käyttöönottopäivä.
Silmävesi
ovat silmien hautomiseen tai huuhteluun tarkoitettu nestemäinen lääke.
Huuhtelua voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun silmään on mennyt
jotain vierasta ainetta. Silmävesien säilyvyys on rajallinen,
esimerkiksi kaksi kuukautta pullon avaamisesta, tarkemmat tiedot
löytyvät pakkauksesta.
Silmälamellit
ovat pieniä puikon tai levyn muotoisia lääkevalmisteita, jotka
asetetaan tavallisesti alaluomen sisään. Valmistemuotoa käytetään
lähinnä tiettyjen sairauksien yhteydessä sekä joidenkin lääkkeiden
haittavaikutuksena ilmenevän kuivasilmäisyyden hoitoon. Silmälamelleja
käytettäessä tulee välttää silmien hieromista, jotta lamelli ei
poistuisi silmästä. Lamellin kanssa voi käyttää myös ns.
keinokyyneleitä eli silmän kostutukseen tarkoitettuja tippoja.
Korvatippoja
tiputetaan korvakäytävään, jossa ne vaikuttavat paikallisesti. Yleensä
pulloa pitää ravistaa hyvin juuri ennen käyttöä. Jos pullo on
säilytetty jääkaapissa, se on hyvä lämmittää käsissä ennen tippojen
laittamista niin, että liuos tiputettaessa on vähintään
huoneenlämpöistä. Korvatippoja tiputettaessa maataan kyljellään tai
kallistetaan päätä hoidettava korva ylöspäin. Tipat annostellaan
korvaan painamalla pulloa kevyesti, kuitenkin niin, ettei pullon kärki
kosketa korvakäytävää. Päätä on pidettävä tässä asennossa
lääkepakkauksessa olevan ohjeen mukainen aika, jotta tipat leviäisivät
hyvin korvakäytävän alueelle. Tarvittaessa korvatippojen annostelun voi
tehdä myös sijoittamalla korvakäytävään korvatippaliuokseen kostutetun
vanutupon. Tippapullon avaamisen jälkeen lääke säilyy käyttökelpoisena
yleensä vain yhden kuukauden ajan, joten pakkaukseen on hyvä merkitä
avaamispäivä.
Korvavoiteita
käytetään paikallisesti korvakäytävään. Tarvittaessa korvavoiteen
annostelun voi tehdä myös sijoittamalla korvakäytävään voiteeseen
kostutetun vanutupon. Tuubin avaamisen jälkeen lääke säilyy
käyttökelpoisena yleensä vain yhden kuukauden ajan, joten pakkaukseen
on hyvä merkitä avaamispäivä.
Korvasumutteita
käytetään ulkokorvan tulehduksen paikallishoitoon. Lääkepullosta
painetaan yksi sumuteannos, joka suunnataan korvakäytävän sisään. Ennen
ensimmäistä käyttökertaa pumppua tulee painaa 6-10 kertaa, kunnes se
antaa hienojakoista sumutetta. Mikäli avattua pakkausta ei ole käytetty
viikkoon edellisestä sumutuksesta, tulee pumppua painaa pari kertaa
ennen lääkkeen ottamista.
Nenätipat
ovat paikallisesti nenän limakalvolla vaikuttamaan tarkoitettuja
lääkkeitä. Niitä tiputetaan erityisen annostelijan eli tiputtimen
avulla. Nenätipat voivat olla myös kerta-annospipeteissä, joissa on
yleensä yhden hoitokerran mukainen määrä lääkettä.
Nenäsumute
annostellaan nenän limakalvolle, jossa se vaikuttaa paikallisesti.
Ennen sumuttamista nenä on syytä niistää tyhjäksi. Annostelijaa on hyvä
koesumuttaa pari kertaa, jotta suihku saadaan tasaiseksi. Sumutepullon
kärki viedään kevyesti sieraimeen ja sumutetaan ohjeen mukainen määrä.
Sumute on hyvä annostella pystyasennossa suuntaamalla suihke
nenäontelon suuntaisesti. Sama toistetaan yleensä kumpaankin
sieraimeen. Lapselle annosteltaessa hänet asetetaan istumaan tai
otetaan syliin.
Nenävoiteet
annostellaan nenän limakalvolle paikallisesti. Pieni määrä voidetta
pannaan kumpaankin sieraimeen, jonka jälkeen sieraimet suljetaan
painamalla sieraimia sivulta yhteen hetken ajan. Näin voide leviää
sieraimissa.
Nenäpuikot ovat sauvan tai kartion muotoisia lääkevalmisteita, joista vapautunut lääkeaine vaikuttaa paikallisesti nenäonteloissa.
Hengitysteihin annosteltavat lääkkeet
Inhalaatiosumute
on lääkemuoto, jota käytetään annostelemaan lääkeainetta suoraan
keuhkoihin erilaisissa keuhkosairauksissa kuten astmassa. Lääke
annostellaan painesäiliöstä sisäänhengityksen avulla. Oikea
inhalointitekniikka on tärkeää lääkkeen käytössä.
Inhalaatiojauheet
ovat keuhkoihin annosteltavia erilaisten keuhkosairauksien lääkkeitä,
joissa lääkeaine on jauhemaisessa muodossa. Inhalaatiojauheita
käytetään sisään hengittämällä, mutta hengitystekniikka on hiukan
erilainen kuin inhalaatiosumutteissa.
Höyryhengitys
on vilustumissairauksissa perinteinen hoitokeino. Pelkän veden ohella
voi käyttää veteen lisättäviä lääkevalmisteita, jotka sisältävät
helposti höyrystyviä, limaa irrottavia eteerisiä öljyjä. Varovaisuutta
on syytä noudattaa höyryhengityksessä, että kuuma vesihöyry ei polta
nenän limakalvoja.
Ulkoisesti käytettävät lääkkeet
Geelit, emulsiovoiteet, voiteet ja pastat ovat pehmeitä tai puolikiinteitä iholle levitettäviä lääkevalmisteita.
Geelit ovat vesi- tai alkoholipohjaisia ja läpikuultavia tuotteita.
Emulsiovoiteet
sisältävät rasvaa ja vettä. Mitä enemmän ne sisältävät vettä, sitä
juoksevampaa niiden rakenne on. Voiteet ovat rasvapohjaisia, joten ne
ovat emulsiovoiteita paksumpia.
Pastoissa
on runsaasti rasvapohjaan sekoitettua kiinteää ainetta. Voiteet ja
emulsiovoiteet voivat olla myös ns. perusvoiteita, jotka eivät sisällä
lääkeaineita. Perusvoiteet on tarkoitettu ihottumien tai kuivan ihon
hoitoon. Iholle levitettäviä lääkkeellisiä lääkevalmisteita on yleensä
saatavilla useampaa eri lääkemuotoa eli sekä emulsiovoiteina että
voiteina. Lääkemuodon valintakriteereinä ovat valmisteen
käyttöajankohta (yö vai päivä) ja hoidettavan ihoalueen paksuus.
Lääkkeellisiä iholle levitettäviä lääkemuotoja voidaan käyttää tukemaan
suun kautta otettavaa hoitoa tai sen sijasta esimerkiksi allergisessa
ihottumassa.
Puuterit ovat iholle, limakalvoille tai haavoihin siroteltavia lääkkeitä.
Nesteet, liuokset, sumutteet
ovat iholle annosteltavia nesteitä, jotka voivat poiketa toisistaan
koostumukseltaan ja viskositeetiltaan. Nesteitä voidaan myös sumuttaa
iholle. Päänahkaan voidaan käyttää nesteitä, jotka tiputetaan tai
sivellään hiuksiin tehtyihin.
Shampoot eli lääkeshampoot
on tarkoitettu hierottavaksi hiuspohjaan. Shampoon tulee antaa
vaikuttaa hetken hiuspohjassa, ja sitten se tulee huuhdella
huolellisesti pois.
Lääkelaastareissa
on säiliö, josta vaikuttava lääkeaine vapautuu kalvon läpi hitaasti ja
imeytyy ihon läpi verenkiertoon. Laastarin käyttötarkoitus määrittelee
paikan, johon laastari kiinnitetään; esimerkiksi nitrolaastari
kiinnitetään rintaan, matkapahoinvointilaastari korvan taakse ja
puudutelaastari ennen rokotusta pistoskohtaa puuduttamaan. Laastarit
kiinnitetään puhtaalle, kuivalle ja karvattomalle iholle.
Peräsuoleen annosteltavat lääkkeet
Peräpuikko eli suppo
on paikallisesti vaikuttava tai peräsuolen limakalvolta verenkiertoon
imeytyvä lääke. Peräpuikkojen käyttö on tarkoituksenmukaista silloin,
kun suun kautta ei voida annostella lääkettä esimerkiksi voimakkaan
oksentelun vuoksi. Peräpuikkoja voidaan käyttää paikallisesti
esimerkiksi peräpukamien hoitoon tai verenkierron välityksellä
esimerkiksi migreenikivun hoitoon. Mikäli peräpuikko (vain rasva- tai
vahapuikko) joudutaan jakamaan, se tulee tehdä varovaisesti
pitkittäissuunnassa.
Rektaalivoiteet
ovat peräsuolen sulkijalihaksen sisä- tai ulkopuolelle levitettäväksi
tarkoitettuja voiteita, jotka vaikuttavat paikallisesti peräsuolen
limakalvoilla. Rektaalivoiteita käytetään yleensä peräpukamien tai
peräaukon haavaumien hoitoon. Voidepakkauksissa on mukana
kärkikappaleet, joka kierretään voideputken suulle. Sen avulla voide
saadaan riittävän syvälle peräsuoleen.
Peräruiskeet
ovat peräsuoleen annosteltavia nestemäisiä valmisteita. Nestemäärä
ruiskeissa vaihtelee. Pienoisperäruiskeissa nestettä voi olla vain
muutama millilitra, kun taas peräsuolen tyhjentämiseen käytettävissä
peräruiskeissa nestettä on 120 tai 240 millilitraa. Peräruiskeita
käytetään mm. ummetuksen hoitoon.
Emättimeen annosteltavat lääkkeet
Emätinpuikot
ovat valmisteita, jotka on tarkoitettu vaikuttamaan paikallisesti.
Emätinpuikkojen ohella on olemassa emätintamponeja, jotka sisältävät
yhden annoksen verran lääkeainetta. Asettimen avulla emätinpuikon
asettaminen mahdollisimman syvälle emättimeen on helpointa.
Lääkepakkauksissa ei ole aina erillistä asetinta, jolloin puikot tulee
asettaa emättimeen käsin. Emätinpuikkoja käytetään mm. hiivatulehduksen
ja vaihdevuosioireiden paikallishoitoon.
Emätinvoiteet ovat pehmeitä emulsiovoiteita. Emätinvoide laitetaan emättimeen erillisellä asettimella, joka on aina lääkepakkauksen mukana.
Emätinrenkaat
ovat käytössä hormonivalmisteiden annostuksessa. Emätinrengas asetetaan
syvälle emättimeen, jossa se vapauttaa hitaasti hormonia. Emätinrengas
vaihdetaan määräajoin uuteen.
Injektioina ja infuusiona annettavat lääkkeet
Injektionesteet
ovat ruiskun ja neulan avulla annettuja lääkeannoksia. Injektiopaikka
määrittelee vaikutuksen alkamisnopeuden. Laskimoon annosteltaessa
vaikutus alkaa kaikkein nopeimmin. Injektioita voidaan myös annostella
ihon alle tai lihakseen. Tavallisimmin injektion annostelee joko
lääkäri tai sairaanhoitaja. Pistettävät sokeritautilääkkeet eli
insuliinit potilas pistää itse.
Infuusionesteet ovat kyseessä, kun annostellaan suuri määrä lääkettä laskimoon.
Implantaatit
Implantaatit
asetetaan kudokseen, ja niistä vapautuu tietty lääkeainemäärä hitaasti.
Lääkeaine imeytyy kudokseen. Implantaatit ovat usein tabletin tai
sauvan muotoisia. Käyttötarkoituksen mukaan niiden asentamispaikka voi
olla esimerkiksi vatsan tai käsivarren ihon alla.
Lääkkeiden annostelu
