Muistihäiriöpotilaan omaisen havainnot

Varhaisen muistihäiriön toteamisessa ei voida luottaa yksinomaan potilaan haastatteluun, sillä potilaan käsitys muististaan voi olla todellista synkempi tai parempi. Omaisen haastattelu kyselylomakkeineen muodostaa tämän vuoksi tärkeän osan varhaisen muistihäiriön tunnistamista.

Omaisen haastattelu muistihäiriöpotilaan tutkimuksessa

Hitaasti kehittyvissä dementiaan johtavissa muistisairauksissa tilan varhainen tunnistaminen on keskeinen ongelma. Dementoivien sairauksien tunnistaminen perustuu pitkälti potilaan haastatteluun. Muistihäiriöpotilaan osalta tämä tietolähde on epävarma. Vaikeutena on se, että potilaan itsensä kuvaamat muistivaikeudet ja etenkin hänen arvionsa niiden haittaavuudesta voivat vääristyä useastakin syystä. Potilas itse voi olla epäluotettava todistaja omassa asiassaan.

Muistivaikeuksia valittavan potilaan arvio muististaan voi olla todellisuutta synkempi, jos mielialaongelmat muuttavat kokemusmaailmaa kielteiseksi. Masentuneet ovat yleensä huolestuneempia muististaan kuin muut iäkkäät henkilöt. Masennus ja ahdistuneisuus ja niihin liittyvät keskittymisvaikeudet, väsyneisyys ja hidastuneisuus häiritsevätkin asioiden mieleen painamista ja sujuvaa mieleen palauttamista. Tällöin uuden oppiminen saattaa olla tehotonta ja asioiden mieleen palauttaminen hidasta. Mielialaongelmaan liittyvä muistin tehottomuus ei kuitenkaan aiheuta jo varhaiseen Alzheimerin tautiin tyypillisesti liittyvää nopeaa unohtamista.

Toisaalta, potilaan käsitys omasta muististaan voi olla todellisuutta parempi, jos oireiden itsearviota vaikeuttavat esimerkiksi muistiongelmia tuottaneiden tilanteiden unohtaminen. Vaikka potilas tunnistaisikin muistissaan ongelmia, saattaa hänen olla vaikea arvioida niistä aiheutuvia käytännön vaikeuksia tai niiden käytännön haittaavuutta päivittäisissä askareissa. Usein potilas voi vähätellä tai jopa aktiivisesti kieltää muistiongelmien olemassa olon.

Potilaan muistiongelmien kokemusta voivat siis vääristää toisaalta mielialaongelmat, toisaalta oireiden tiedostamisen puutteellisuus. Sen sijaan potilaan läheisten on voitu osoittaa olevan varsin tarkkoja dementiaan kuuluvien ja sitä jo ennakoivien muistivaikeuksien tunnistamisessa. Potilaan hyvin tunteva läheinen - yleensä puoliso tai lapsi - osaa kertoa aikaisempaan verrattuna tapahtuneesta muutoksesta potilaan henkisessä toimintakyvyssä ja sen aiheuttamista muutoksista arkiselviytymisessä ja lisääntyneestä avun tarpeesta.

Monien tutkimusten mukaan läheiset ovat havainneet heikentymistä potilaan muistissa ja käytännön taidoissa jo useita vuosia ennen varsinaista dementian toteamista. Erityisen tärkeää on, että läheisten havainnot - toisin kuin potilaiden omat käsitykset muististaan - ovat yhdenmukaiset potilaiden muistitesteissä todettujen suoritusten kanssa. Näin ollen läheisten näkemykset potilaan muistista ovat samansuuntaisia kuin muistitestien tuottamat arviot asiasta. Seurantatutkimuksissa on todettu läheisten havaitseman potilaan muistin heikentymisen ennustavan vuosien päästä todettavaa dementiaa.

Potilaan tuntevan läheisen haastattelussa voidaan käyttää apuna kyselylomakkeita. Ne auttavat läheistä jäsentämään ja ilmaisemaan tärkeää tietoa potilaan käytännön muistamisesta. Niiden avulla voidaan lyhyessä ajassa kerätä läheiseltä olennaista tietoa potilaan muistihäiriön luonteesta, vaikeusasteesta ja sen vaikutuksista päivittäiseen selviytymiseen.

Muistihäiriöpotilaan havainnointilomake

• Lue kysymys ja kaikki vastausvaihtoehdot.

• Valitse jokaisesta kysymyksestä sopivin vaihtoehto.

• Kirjoita lisätiedot tarvittaessa kysymysten kohdalle.

• Tulosta lomake klikkaamalla lomakkeen lopussa olevaa "Tulostus"-painiketta.