Lastenlääkäri

Pienempi fontti Suurempi fontti   Tulosta Lähetä ystävälle

Imeväis- ja leikki-ikäisen lapsen ravinnonsaantisuositukset

Julkaistu 29.11.2005
Ravintoaineiden tarve on yksilöllistä. Siihen vaikuttavat monet tekijät kuten ikä, sukupuoli, kasvunopeus, koko, fyysinen aktiivisuus, ympäristö ja ruokavalion koostumus. Ravintoaineiden tarpeesta esitetäänkin siksi vain saantisuosituksia. Ne on tarkoitettu lähinnä ruokasuositusten perustaksi, ravitsemusneuvonnan ja -opetuksen lähtökohdaksi, joukkoruokailun (esim. päiväkoti) suunnitteluun ja ravitsemustutkimukseen. Saantisuositukset soveltuvat ryhmien ravinnontarpeen arviointiin. Yksilötasolla niillä on vähän käyttöä. Suosituksissa on huomattava varmuusvara eli ne ylittävät keskimääräisen ravintoaineiden fysiologisen tarpeen ja kattavat ravinnontarpeen yksilölliset vaihtelut .

Ravintoainekohtaisten suositusten rinnalla on jo usean vuosikymmenen ajan esitetty ruokavalion laadullisia tavoitteita energiaravintoaineiden osuuksilla kokonaisenergiansaannista (E%). Kun ruokavalion proteiinien, rasvanja hiilihydraattien
osuus energiasta on suositusten mukainen ja ruokaa syödään kulutusta vastaavasti, ravintoaineiden saanti on turvattu.

Lapsen ravinnontarpeeseen vaikuttavat vilkas perusaineenvaihdunta ja kasvu. Kasvu on kiihkeimmillään ensimmäisen vuoden aikana. Lapsilla kaikkien ravintoaineiden painoon suhteutettu tarve on aikuiseen verrattuna suuri. Imeväisen ravinnontarpeen arvioinnin perustana on äidinmaidon koostumus. Se tyydyttää parhaiten lapsen energian ja D-vitamiinia
lukuun ottamatta myös eri ravintoaineiden tarpeen. Yksinomaisesti rintaruokitun lapsen kasvua ja kehitystä pidetään ensi elinkuukausina (3-6 kk:n ikään) optimaalisena.

Energiantarve

Lapsen energiantarve painoon suhteutettuna on suurimmillaan ensimmäisen puolen elinvuoden aikana. Suurin osa energiasta kuluu perusaineenvaihduntaan ja kasvuun. Liikunnan osuus on vähäinen.

Vastasyntyneen lapsen energiantarve on keskimäärin noin 0,5 MJ (115 kcal) painokiloa kohti vuorokaudessa. Kolmen ja kuuden kuukauden välissä energiantarve painokiloa kohti vähenee, mutta pysyy sen jälkeen jokseenkin samana yhdeksään kuukauteen saakka. Tämän jälkeen painokohtainen energiantarve vielä vähän nousee liikunnan lisääntyessä. Leikki iässä lapsen kasvu hidastuu ja energiantarve painokiloa kohti vähenee. Neljä-kuusivuotiaan lapsen energiantarve on enää noin 0,4 MJ (90 kcal) painokiloa kohti.

Energiantarpeeseen vaikuttavat lapsen sukupuoli, pituus, paino, kasvunopeus ja liikunta. Tyttöjen ja poikien väliset erot alkavat kasvaa leikki-iän lopulla ja kouluiässä. Energiantarpeen viitearvot perustuvat terveiden, normaalisti kasvavien lasten keskimääräiseen energiansaantiin.

Kun terve lapsi syö ruokahalunsa mukaan täysipainoista ruokaa, hän yleensä säätelee hyvin ruokamääränsä tarvetta vastaavaksi. Energiansaannin sopivuutta arvioidaan kasvun mukaan.

Proteiini

Proteiinin tarve on suurimmillaan kiihkeimmän kasvun aikana imeväisiässä ja vähenee leikki-ikään tultaessa. Äidinmaidon proteiinin laatua ja määrää pidetään imeväiselle ihanteellisena. Rintamaidon proteiini kattaa lapsen tarpeen noin puolen vuoden ikään asti, kunhan maitomäärä tyydyttää energiantarpeen.

Liiallisesta proteiinin saannista imeväisiässä saattaa olla haittaa. Se kuormittaa lapsen munuaisia ja aineenvaihduntaa. Lihan ja muiden runsaasti proteiinia sisältävien ruoka-aineiden antaminen on tästä syystä perusteltua aloittaa vasta lähellä puolen vuoden ikää. Samasta syystä lehmänmaitoa ja lehmänmaitovalmisteita annetaan vasta lapsen lähestyessä yhden vuoden ikää.

Perheen ruokiin siirtyvän lapsen proteiinin saanti on runsasta verrattuna tarpeeseen. Suomalainen ruokavalio sisältää runsaasti proteiinipitoisia ruoka-aineita, kuten lihaa, viljavalmisteita ja maitotuotteita. Runsaasta proteiinin saannista ei ole todettu olevan haittaa leikki-ikäisille.

Rasva

Rasva on monella tavalla tarpeellinen ravintoaine varhaislapsuudessa. Se on 2-3 ikävuoteen lapsen tärkein energianlähde. Lisäksi lapsi saa rasvasta välttämättömiä rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja. Välttämättömiä rasvahappoja tarvitaan kasvuun sekä hermoston kypsymiseen.

Äidinmaidon energiasta rasva kattaa noin puolet. Siten lapsen suuri energiantarve tulee tyydytetyksi suhteellisen pienellä ruokamäärällä, koska rasvan energiasisältö on kaksinkertainen muihin energiaravintoaineisiin verrattaessa. Rasvan osuus vähenee lapsen ruokavaliossa luonnostaan, kun lapsi alkaa saada yleensä hyvin niukkarasvaisia, teollisesti valmistettuja lisäruokia. Leikki-iässä rasvan osuus taas lisääntyy, kun lapsi siirtyy syömään samaa ruokaa kuin muu perhe.

Lapset voivat leikki-iästä alkaen noudattaa turvallisesti samaa monipuolista, pehmeää kasvirasvaa sisältävää ruokavaliota kuin koko muukin perhe. Kovaa eläinrasvaa tulee välttää.

Hiilihydraatit

Rintamaidossa on runsaasti maitosokeria eli laktoosia ja vain hyvin vähän muita hiilihydraatteja. Rintamaidon energiasta noin 40 % on peräisin hiilihydraateista. Ensimmäisten elinviikkojen aikana muut ravinnon hiilihydraatit kuin laktoosi imeytyvät huonosti.

Lisäruokiin siirryttäessä ravinnon hiilihydraattipitoisuus nousee. Lapsen siirtyessä noin vuoden iässä saamaan samaa ruokaa kuin muu perhe, tavoitteena on runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio.

Lasten kuidun saanti on nykyisellään vähäistä, noin puolet suositellusta. Kuidun saannin lisäämiseksi tulee syödä entistä enemmän leipää ja puuroja sekä kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Ne parantavat samalla ruoan ravintoainetiheyttä, jolla tarkoitetaan ravintoaineiden määrää energian saantiin suhteutettuna.

Lapsella on synnynnäinen mieltymys makeaan, mutta miellyttävältä tuntuva makeuden aste opitaan. Sokeria tulee käyttää kohtuullisesti, sillä sokerikin pienentää ruuan ravintoainetiheyttä ja sokerin runsaalla käytöllä autetaan hammasmädän eli karieksen kehittymistä. Sokerin ruokavaliota köyhdyttävä vaikutus on suurin silloin, kun energiantarve on pienin eli leikki-iässä. Runsas sokerin käyttö johtaa herkästi myös niukkaan vitamiinien ja kivennäisaineiden saantiin.

Vitamiinien ja kivennäisaineiden tarve

Lapsi saa ensimmäiset puoli vuotta riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita äidinmaidosta. Ainoastaan D-vitamiini on poikkeus. Täysikaisena syntyneellä vastasyntyneellä on elimistössään hyvät ravintoainevarastot, jotka auttavat häntä ensimmäisten elinkuukausien aikana. Puolen vuoden iän jälkeen muiden ruoka-aineiden antaminen rintamaidon lisäksi on välttämätöntä, jotta lapsi saa riittävästi suojaravintoaineita.

Leikki-iässä täysipainoinen ja vaihteleva ruokavalio tyydyttää kaikkien vitamiinien ja kivennäisaineiden tarpeen. D-vitamiinia annetaan kaikille lapsille 2 viikon iästä 2 vuoden ikään. Isommilla lapsilla D-vitamiinin saanti paranee auringonvalon vaikutuksesta, jolloin D-vitamiinivalmiste ei enää ole välttämätön.





Arvostele artikkeli
3.2 (11 arvostelua)
Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa:
Ei pidä paikkaansa Pitää paikkansa
Lukijoiden kommentit (1)
Näytä kommentit

Sami Uusitalo (vieras)

20.12.2008 21:33

 

Äidinmaidon energiasta 55 % tulee rasvasta ja 37 % hiilareista. Taisi unohtua mainita tämä rasvan määrä.

Luontoäiti kaikessa ilkeydessään on päättänyt myrkyttää ja tukkia lapsiparan verisuonet heti elon tien alkumetreillä. Evoluutio ei ole tuntenut "vähän rasvaa, runsaasti hiilareita" -uskontoa, jota te lääketieteen ammattilaiset julistatte

 


Kirjoita oma kommenttisi
Kommentti:
Nimimerkki:

Valitse tarkasteeksi "Lääkäri" (kohta 3)

Varmistus:



PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot