Astmalääkkeiden annostelijat
Julkaistu 29.03.2007

Hengitettävien lääkkeiden annostelulaitteet ovat käytännössä joko ponnekaasusumuttimia tai jauheannostelijoita. Traditionaalisin annostelulaite on
ponnekaasulla toimiva sumutin eli ns. astmapiippu. Lääkkeen ja ponnekaasun seos on metallisessa säiliössä, jota ympäröi muovikuorinen annostelija. Oikea käyttötekniikka edellyttää pitkää ja oikein ajoitettua sisäänhengitystä. Tämä voi olla yllättävän vaikeaa. Painaessasi metallista kanisteria vapauttaaksesi lääkkeen, sinun on pystyttävä aloittamaan samanaikaisesti voimakas, mutta rauhallinen sisäänhengitys, jotta lääke leviäisi tuhansiin pieniin keuhkoputkiin saakka ympäri keuhkoa. Lääkeaine tulee annostelijasta lujalla vauhdilla ja jos et hengitä oikea-aikaisesti, lääkesumute jää suuhun ja nielun takaseinään. Jos hengityksesi on hätäinen ja nopea, tavoittaa lääkeaine ainoastaan ylemmät hengitystiet. Edelleen hengitystä olisi hyvä pidättää lääkkeenoton jälkeen noin 5 sekuntia, jotta et hengitä osaa lääkkeestä ulos.
Ponnekaasusumuttimen käytön teknisiä ongelmia voidaan huomattavasti vähentää ja siten tehoa lisätä käyttämällä ns. tilanjatketta. Lääkeannos sumutetaan ensin muoviseen tai metalliseen säiliöön, josta lääke hengitellään rauhassa sisään. Säiliössä suihkeen nopeus hidastuu ja pisarakoko pienenee, joten keuhkoihin menee suurempi osa annoksesta. Samalla suuhun ja nieluun ja sitä myötä vatsaan joutuvan lääkkeen määrä vähenee ja steroidin kohdalla lääkkeen verenkiertoon imeytyvä haitallinen osuus vähenee. Tilajatkeen ongelma on luonnollisesti käytännöllisyyteen liittyvä. Koko on suuri mukanakuljettamista ja lääkkeen näppärää annostelua ajatellen. Pienillä lapsilla se on usein ainoa toimiva annostelumuoto. Nykyään on markkinoilla sisäänhengityksestä laukeava ponnekaasusumutin, jossa yhtäaikaisen koordinoinnin tarve jää pois. Ponnekaasuna ei enää nykyään käytetä freonia, joka on ilmakehän otsonikerrokselle vaarallinen aine.

Astmapiippua uudempia, mutta nyt jo pitkään käytössä olleita
jauheannostelijoita on helppo käyttää ja ne ovat tavallisin hengitettävien astmalääkkeiden annostelutapa. Niiden kehitystyö sai vauhtia, kun freonin käyttö ponnekaasuna kiellettiin. Nykyiset jauheannostelijat ovat ns. moniannosinhalaattoreita, joissa on kymmenittäin valmiina yksinkertaisen mekanismin avulla vapautettavia lääkeannoksia. Tekniikka on helppo oppia ja hienojakoisen mikroskooppisen lääkepulverin annostelu käynnistyy sisäänhengityksellä.
Lisäksi voidaan käyttää
sähköisiä lääkeainesumuttimia eli nebulisaattoreita, jotka muodostavat lääkeliuoksesta aerosolia. Lääke kulkeutuu maskin tai suukappaleen kautta hengitykseen sallien annostelun aikana normaalin sisään- ja uloshengityksen. Annostelu kestää noin kymmenen minuuttia. Keuhkoihin saadaan luotettavasti suuri määrä lääkeainetta. Nykyisin niiden käyttötarve on muiden annostelumuotojen ja lääkkeiden kehityttyä vähäistä. Tarvetta on lähinnä erityisen vaikeassa astmassa tai vaikeassa keuhkoahtaumataudissa, jossa hengityksen pysyvä vajaatoiminta voi olla hyvin vaikea-asteista.