D-vitamiini
Julkaistu 01.04.2008
D-vitamiinin osalta keskustelu riittävästä
saannista on ollut vaihtelevaa ja sitä on muutettu vuosien
saatossa useita kertoja. Tosiasia on, että erityisesti täällä pohjoisessa
talvisaikaan D-vitamiinin saanti on hälyttävän vähäistä ja seerumipitoisuudet tästä johtuen
hyvin alhaiset. Kuitenkin D-vitamiinilla on merkittävä
rooli luun muodostumisessa ja osteoporoosin hoidossa.
Laboratoriotutkimuksissa D-vitamiinin määrä selvitetään veren
seerumista (S -D3-25). Käytännössä kalsidioli eli D3-Vitamiini-25-OH
kuvastaa parhaiten elimistön D-vitamiinistatusta, joten yleensä pelkkä
sen määritys riittää D-vitamiinin puutos- ja yliannostustilojen
selvittämiseksi. D3-25:n pitoisuus vaihtelee auringonvalon mukaan
siten, että matalin taso on keskitalvella ja korkein loppukesällä.
Normaali hyväksyttävä seerumipitoisuus
onkin nostettu 25:sta 40:een nmol/l ja hoidettaessa osteoporoosia
tason tulisi nousta jopa 80 nmol/l:aan. Toisaalta suhteellisen pienetkin
kokonaissaannit näyttävät riittävän, kunhan saanti on jatkuvaa tai varastoa
tietyin välein reilusti täydennetään.
D-vitamiini on rasvaliukoinen varastoituva vitamiini. Tästä syystä
aikaisemmin oltiin jopa varoittamassa liiallisesta saannista. Tutkimusten
mukaan näyttää kuitenkin siltä, että tätä vaaraa ei ole olemassa.
Saantisuositus on alle 3 vuotiaille 400 KY (10 ug), aikuisille aktiivisesti
ulkona liikkuville 200 KY (5 ug) ja ikääntyneille ja erityisesti laitoksissa oleville
400-800 KY (10-20 ug). D-vitamiinin mittayksikkö on mikrogramma (uq) sekä kansainvälinen yksikkö (KY tai IU). 400 KY = 10 ug.
Kannattaa muistaa, että auringon valon
lisäksi D-vitamiinia on mahdollista saada myös ravinnosta. Erityisen hyviä
D-vitamiinin lähteitä ovat esimerkiksi lohikalat, sardiini ja tonnikala sekä
monet sienet kuten kanttarellit ja vahverot.
Tällä hetkellä on saatavilla rasvalevitteitä ja maitotuotteita, joihin
on lisätty D-vitamiinia
Monipuolinen ja riittävä ravinto on kaikkien kohdalla
terveytemme perusta, sillä siitä saamme monipuolisesti kaikkia muitakin
ravinteita, kivennäisaineita ja vitamiineja, joita on mahdoton valmistaa
keinotekoisesti purkista nautittavaksi.
Vanhuksilla on kuitenkin
erityisen tärkeää huolehtia D-vitamiinin saannista käyttäen esim.
lisäravinteita, koska vanhuksilla elimistön kyky käyttää D-vitamiinia vähenee.
Aktiiviselle, ulkona liikkuville vanhuksille, suositellaan 400 KY (10
mikrogrammaa) päivässä lokakuulta huhtikuulle ja laitoksissa oleville
vanhuksille voidaan D-vitamiinia antaa vuoden ympäri annoksen ollessa 600-800
IU (15-20 mikrogrammaa). Nykyisin on olemassa myös osteoporoosilääkkeitä, joihin on lisätty D-vitamiinin viikkoannos.
Toinen erityisryhmä ovat
kasvisruokavaliota noudattavat, joiden tulisi tarkistaa, että noudatettu dieetti
sisältää tarpeellisen määrän kalsiumia ja D-vitamiinia.
D-vitamiinin saantisuositukset
|
Ikä
|
mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa
|
|
0 - 2
|
10 = 400 KY
|
|
3 - 60
|
7,5 = 300KY
|
|
61 -
|
10 = 400 KY
|
Eräiden
ruoka-aineiden D-vitamiinipitoisuuksia (Lähde: Käypä Hoito -suositus)
|
Lähde
|
D-vitamiini, KY
|
|
Kala: esim.
|
|
|
annos kirjolohta tai lohta (120 g)
|
400 - 800
|
|
silakka (1 kpl = 20 g)
|
150
|
|
muikku (1 kpl = 20 g)
|
15 - 200
|
|
tonnikala (rasiallinen, 150 g kalaa)
|
320
|
|
muut kotimaiset kalat (100 g) (esimerkiksi ahven, kuha,
hauki; merestä ja isoista järvistä pyydetyt kalat sisältävät yleensä
huomattavasti enemmän kuin pienistä järvistä pyydetyt)
|
20 - 1 000
|
|
Broilerin neljännes
|
110
|
|
Kananmuna (60 g)
|
90
|
|
Kantarelli (100 g)
|
80 - 520
|
|
Suppilovahvero (100 g)
|
800 - 1 200
|
|
Margariini ja kevytlevitteet (100 g)
|
noin 280
|
Osteoporoosin ehkäisy ja perushoito
