Kiitoksia Tohtori.fi lukijoille. Sivusto uudistuu loppuvuoden aikana ja jatkossa löydät Tohtorin sisällön Terve.fi -sivuilta. Tämä takia et mahdollisesti löydä etsimääsi täältä tai sinut ohjataan Terve.fi -sivulle.

Suuklinikka
Etsi lääkäri
Etsi hammaslääkäri
Suuklinikka Kärsitkö vihlovista hampaista tai pahanhajuisesta hengityksestä? Suuklinikasta apu suun ongelmiin liittyvissä asioissa.

Suun limakalvojen ongelmat

Pienempi fontti Suurempi fontti   Tulosta Lähetä ystävälle

Suusyöpä

Julkaistu 26.01.2010

Syöpätautien 
poliklinikkaSuusyöpä on kuudenneksi yleisin syöpä. Se esiintyy yleisimmin huulessa sekä miehillä että naisilla. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana miesten huulisyöpien määrä on vähentynyt, sitä vastoin suun limakalvojen ja kielen syövät ovat lisääntyneet. Naisilla suusyövän esiintyvyys on lisääntynyt kaikkialla suussa. Tupakka ja alkoholi ovat suurimmat suusyöpää aiheuttavat vaaratekijät ja niiden yhteiskäyttö lisää varaa huomattavasti. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen vaara sairastua suusyöpään palaa tupakoimattomien tasolle vasta 20 vuoden kuluttua. Suuvedet sisältävät usein huomattavia määriä alkoholia, ja siten ne pitkäaikaisessa käytössä lisäävät suusyöpäriskiä. Myös ravinnolla on oma osuutensa suusyövän synnyssä: monipuolinen tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kalaa sisältävä ruokavalio suojaa suusyövältä, kun taas runsas lihan syöminen lisää riskiä sairastua suusyöpään. On myös viitteitä siitä, että huono suuhygienia olisi osasyyllinen syövän syntyyn. 75 prosenttia suusyövistä voitaisiinkin ehkäistä elintapamuutoksilla.


Eräät krooniset suun limakalvomuutokset kuten erytroplakia, leukoplakia ja lichen planus, eli punajäkälä, lisäävät riskiä sairastua suusyöpään. Tärkeää on ottaa limakalvomuutoksista koepala ja seurata muutoksia säännöllisesti. Epäilyttävien muutosten poistaminen kokonaan ei kuitenkaan poista syöpäriskiä.


Nuuska on haitaksi suun terveydelleSuusyöpä on erittäin nopeasti etenevä tauti, joten sen varhainen toteaminen on erittäin tärkeää. Valitettavasti suusyöpä ehtii edetä jo melko pitkälle suussa ennen sen toteamista, koska suusyöpä on alkuvaiheessa melko oireeton. Suusyöpä lähettää varhaisessa vaiheessa metastaaseja kaulan imusolmukkeisiin, maksaan, keuhkoihin ja luihin. Suusyövän yleisimpiä oireita ja löydöksiä ovat limakalvossa oleva kyhmy tai kovareunainen haavauma, punoittavat tai valkoiset muutokset, hammasproteesin sopimattomuus, syömisen ja puheen häiriöt sekä kyhmy kaulassa imusolmukemetastaasin vuoksi. Huulisyövän yleisin löytö on huulessa oleva haavauma tai rupi, joka ei parane. Huulisyöpä lähettää harvoin metastaaseja ja sen ennuste onkin huomattavasti parempi, kuin suun sisäisen eli intraoraalisen syövän. Hammaslääkärin epäillessä potilaalla suusyöpää otetaan potilaalta muutoskohdasta biopsia eli koepala diagnoosin varmistamiseksi. Jos muutosalue on hyvin laaja tai hammaslääkäri on varma suusyöpä-diagnoosista, lähetetään potilas välittömästi eteenpäin keskussairaalaan tai yliopistosairaalaan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle jatkohoitoon.


Suusyöpäpotilaan hoito on moniammatillista hoitoa, johon osallistuvat tavallisesti korva-, nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri, patologian erikoislääkäri tai erikoishammaslääkäri, syöpätautien erikoislääkäri ja suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri. Suusyövän primaari hoito on syöpäkasvaimen poisto leikkauksella, sädehoito sekä mahdollisesti sytostaattihoito. Ennen sädehoitoa, suusyöpäpotilaalta tulee poistaa kaikki tulehduspesäkkeet suusta, koska sädehoito vaikeuttaa hampaiden myöhempiä poistoja merkittävästi. Jos syöpä on hyvin aggressiivinen ja levinnyt laajalle, syövän poistaminen leikkauksella on vaikeampaa ja siten syövän uusiutumisen todennäköisyys on suurempi. Syöpäalueen rekonstruktio eli uudelleen rakentaminen tehdään yleensä samassa leikkauksessa kuin itse syöpäkasvaimen poisto. Rekonstruktion tarkoituksena on pyrkiä palauttamaan potilaan ulkonäkö sekä kasvojen, suun ja nielun toiminta.


Vain harva huulisyöpäpotilas menehtyy tautiinsa. Potilaista, joilla suusyöpä on todettu varhaisessa vaiheessa, 70-80 % on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Mikäli kasvain on ollut kookas ja imusolmukkeisiin levinnyt, on viiden vuoden kuluttua elossa vain 40-60 % potilaista.





Arvostele artikkeli
2.5 (38 arvostelua)
Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa:
Ei pidä paikkaansa Pitää paikkansa

tutustu Suuklinikkaan



PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot