Yläpaine ja alapaine
Julkaistu 13.03.2006
Verenpaine muodostuu
kahdesta hemodynaamisesta arvosta: systolisesta ja diastolisesta. Systolinen
arvo kuvastaa sydämen työvaiheen (systolinen) loppupainetta, jolloin sydämen
verimassa voimakkaan sydänlihassupistuksen seurauksena työntyy aorttaan ja
sieltä joka puolelle elimistöön. Diastolisessa vaiheessa sydänlihas on
lepovaiheessa, jolloin sen kammiot ovat laajentuneina.
Verenpainetta mitataan
1700-luvulla kehitetyn menetelmän mukaisesti (Riva Rochi (RR)), jossa mitataan
muutos elohopeapatsaaseen (mmHg). Kyseessä on aina valtimoverenpaine, sillä
laskimoverenpaine myötäilee valtimopainetta ollen kuitenkin huomattavasti
matalampi (n. 30/20 mmHg).
Laajojen väestöpohjaisten
mittaustutkimusten perusteella on laskettu, että verenpaineen
normaaliarvot ovat
120/80 mmHg (systolinen eli yläpaine 120, diastolinen eli alapaine 80),
kuitenkin yleisesti ottaen tavoitteena on 140/85 mmHg:n arvo.
Diabeetikoilla
tavoitearvot ovat tiukemmat eli 140/80 mmHg, ja potilailla joilla on
diabetekseen liittyvä munuaisten vajaatoiminta tai jokin muu
munuaissairaus,
130/80 mmHg. Verenpainearvot vaihtelevat vuorokauden aikana jatkuvasti.
Korkeimmillaan ne ovat keskipäivällä ja matalimmillaan aamuyöstä.
Verenpaineen vaihteluun
vaikuttavat mm. fyysinen rasitus, stressi, mielenterveys, ravintoaineet sekä keskushermostoon vaikuttavat aineet.
Mainittakoon, että ns. lihasvoimaharjoittelussa varsin yleisesti käytettävät
steroidihormonit (doping-aineet) nostavat voimakkaasti verenpainetta.
Lakritsimakeiset, salmiakki ja luontaistuotteet, joissa on runsaasti esim.
merileväosia, saattavat kohottaa merkittävästikin verenpainetta, potilaan sitä
asiaa tiedostamatta.