Verenpaineklinikka
Etsi lääkäri
Etsi hammaslääkäri
Verenpaineklinikka Terveellisillä elämäntavoilla kohonnutta verenpainetta vastaan! Tutustu hoito-ohjeisiin Verenpaineklinikassa.

Perustietoa verenpaineesta

Pienempi fontti Suurempi fontti   Tulosta Lähetä ystävälle

Kuinka kohonnut verenpaine diagnosoidaan?

Julkaistu 05.09.2006

HaastatteluKoholla oleva verenpaine on yleensä varsin oireeton ja se saattaa olla koholla vuosikausia. Tämän johdosta tulisi tehdä terveen väestön verenpainemittauksia, jotta sairaus todetaan ajoissa ja hoitotoimenpiteet voidaan aloittaa. Hoitolinjauksen tekee aina oma lääkäri. On erityisen tärkeää perustaa hoitosuhde, vaikkakin sairaus on usein oireeton. Ehkä tavanomaisimpia oireita ovat päänsärky, vetämättömyys ja väsymys.

 

Katso verenpaineen tavoitearvot täältä>> 

 

Haastattelu

 

Lääkärin vastaanotolla hoito aloitetaan aina haastattelulla (anamneesi), jossa kartoitetaan sukulaisten mahdollinen sairaushistoria. Sydän- ja valtimotautianamneesi on otettava erityisen huolellisesti, koska se vaikuttaa merkittävästi hoitolinjaukseen erityisesti lääkehoitoa harkittaessa. Sepelvaltimotauti, sairastettu sydäninfarkti, aivohalvaukset ja TIA-kohtaukset (TIA; transient ischemic attack; ohimenevä aivoverenkiertohäiriö) on syytä kartoittaa huolellisesti, samoin katkokävelyoireet, ääreisverenkierron sairaudet, sydämen vasemman kammion toimintahäiriöt (infarktin jälkitila), kardiomyopatiat (sydänlihaksen rappeumasairaudet), sydämen vajaatoiminta, verenkiertoon vaikuttavat merkittävät läppäsairaudet sekä rytmihäiriöt. Erityisesti on huomioitava myös diabetes, mahdolliset munuaissairaudet (ja vauriot), astma ja kihti.

 

Elintavat

 

Elintavoilla on suuri vaikutus verenpaineeseen. Ruokavalio olisi syytä selvittää huolellisesti, myös viimeaikaiset painomuutokset, liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, alkoholin käyttö ja tupakointi. Huolestuttavasti lisääntynyt huumeiden käyttö nostaa verenpainetta. Myös liiallinen lakritsin- ja salmiakin syönti kohottaa verenpainetta. Psykososiaaliset tekijät ovat merkittäviä verenpainetta kohottavia tekijöitä.

 

Tutkimukset

 

Kliinisessä tutkimuksessa tehdään aluksi "yleissilmäys", jossa todetaan vartalon malli, BMI (Body Mass Index) eli painoindeksi, paino, pituus ja vyötärön ympärysmitta. Tutkitaan kaulalaskimojen täyteläisyys (taustalla saattaa olla epätasapainossa oleva sydämen vajaatoiminta) ja mahdollinen jalkojen turvotus. Palpoidaan (eli tunnustellaan) valtimot (a. radialis, aorta abdominalis, a. femoralis, dorsalis pedis, tibialis posterior), tunnustellaan myös sydän ja todetaan vasemman kammion kärkisysäys. On myös syytä tunnustella vatsa (maksa ja munuaiset). Stetoskoopilla kuunnellaan sydän (mahdolliset läppäviasta kielivät sivuäänet), vastaavasti valtimosuhinat (a.carotis, aorta abdominalis, a.renalis, a.femoralis). Keuhkoista kuunnellaan hengitysäänet ja kaasujen vaihtoon mahdollisesti liittyvät sivuäänet. Silmänpohjat tutkitaan oftalmoskoopilla (silmänpohjan tähystyslaitteella). Mikäli potilaalla on vastikään diagnosoitu diabetes eikä silmänpohjakuvauksia ole tehty, on syytä antaa lähete silmälääkärille.

 

Peruslaboratoriotutkimuksiin kuuluvat verenkuva, virtsan proteiinin ja erytrosyyttien tutkiminen, seerumin kreatiniini, kaliumin ja natriumin mittaus mahdollisten munuaisten toimintahäiriöiden havaitsemiseksi. Myös veren rasvat, kolesteroli, HDL-kolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridit mitataan mahdollisten rasva-aineenvaihduntahäiriöiden poissulkemiseksi. Veren sokeritaso kuuluu ehdottomasti mitata.

 

Perustutkimuksiin kuuluu myös sydänfilmi eli EKG. EKG:n antama informaatio sydän- ja verenkiertoelinten tilasta on erityisen merkittävä. Sen tulkinta on taitolaji ja vain harjaantunut lääkäri osaa sen tehdä, parhaiten sydänsairauksiin erikoistunut lääkäri, eli kardiologi. Sydämen kaikututkimus ei kuulu kohonneen verenpaineen perusselvitykseen, ellei epäillä hemodynaamisesti merkittävää läppävikaa tai vasemman kammion liikakasvua (joskin molemmat ovat hyvinkin arvioitavissa auskultaatiolla ja sydänfilmistä). Sydämen kaikututkimus vaatii erityistä harjaantumista ja sen osaa tehdä poikkeuksetta vain kardiologiaan erikoistunut lääkäri. Tarpeen mukaan on myös tehtävä munuaisten kaikututkimus, mikäli epäillään anatomisesti merkittävää taustaa toimintahäiriöön.

 

Lääkkeet ja nautintoaineet

 

Noin 5 %:lla potilaista, joilla on kohonnut verenpaine, löydetään syy ns. eksogeenisista ja sekundaarisista syistä. Tärkeimmät ulkoisista (eksogeenisista) syistä ovat alkoholi, tupakka (myös nuuska) sekä huumeet. Myös lihasmassaa kasvattavat anaboliset steroidit, nuha-, yskän- ja allergialääkkeet, tulehduskipulääkkeet, syklosporiini, takrolimuusi ja erytropoetiini kohottavat verenpainetta.

 

Muut elimelliset sairaudet

 

Sekundaarisista (toissijaisista) kohonneen verenpaineen syistä yleisin on ns. renovaskulaarinen (munuaisvaltimoperäinen). Tässä sairaudessa jompikumpi tai molemmat munuaisvaltimot ovat ahtautuneet valtimotaudin seurauksena. Mikäli tällaista epäillään, on syytä välttää ACE-estäjiä sekä NSAID-tulehduskipulääkkeitä, koska ne saattavat heikentää munuaisen (tai munuaisten) toiminnan, minkä seurauksena saattaa tulla pysyvä elinvaurio.

 

Endokrinologiset (umpihormonielinten) häiriöt ovat hyvin harvinaisia, ja niiden tutkiminen sekä kartoittaminen kuuluvat erityisesti alaan vihkiytyneelle erikoislääkärille eli endokrinologille (umpieritysrauhastoimintahäiriöihin erikoistunut lääkäri). Tällaisia syitä ovat mm. akromegalia, Cushingin oireyhtymä, feokromosytooma, kilpirauhasen toimintahäiriöt sekä primaarinen hyperparatyreoosi (lisäkilpirauhasten liikatoiminta).

 

Mainittakoon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan myös uniapnea (unen aikainen hapenpuute joka ilmenee yleisimmin kuorsauksena) kohottaa verenpainetta. Mikäli potilas sairastaa uniapneaa, on syytä tarkkailla verenpainetasoja.

 

Alhainen verenpaine

 

On normaalia, että verenpaine saattaa käydä joskus alhaalla aiheuttaen sydämentykytystä, huimausta ja jopa pyörtymisen. Mikäli oireet ovat toistuvia, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Toistuvat selittämättömät pyörtymiskohtaukset (verenpaine äkillisesti laskee ja aivojen hapensaanti väliaikaisesti estyy) voivat viitata rytmihäiriöön - joskus hengenvaaralliseenkin. Rytmihäiriötutkimukset kuuluvat aina niihin erikoistuneille lääkäreille.

 

Joillakin potilaista (erityisesti miehillä) saattaa yövirtsauksen aikana esiintyä äkillistä verenpaineen laskua, joka on hermostollinen heijastevaikutus. Tämä ortostaattinen hypotensio esiintyy usein iäkkäimmillä potilailla. Ilmiössä verenpaineen reflektorinen nousu ei tapahdu tarkoituksenmukaisesti pystyyn tai istualleen noustessa, ja verenkierto on heikko aivoissa. Mikäli potilas käyttää verenpainelääkkeitä, on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, koska usein tämä kiusallinen vaiva on poisopittavissa tai hoidettavissa.

 

Lisätietoa alhaisesta verenpaineesta>>





Arvostele artikkeli
4.1 (37 arvostelua)
Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa:
Ei pidä paikkaansa Pitää paikkansa
Lukijoiden kommentit (0)
Kirjoita oma kommenttisi
Kommentti:
Nimimerkki:

Valitse tarkasteeksi "Asiantuntija" (kohta 6)

Varmistus:



PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot