Atooppinen iho

Lääkehoidot atopiassa

Paikallishoito

Ensisijaisesti atooppista ihottumaa hoidetaan jaksottaisesti ja paikallisesti kortisonivoiteilla. Paikallisesti käytettävät kortikosteroidit lievittävät tehokkaasti ihottuman oireita. Ne hoitavat ihon tulehdusta tehokkaasti.

Atooppista ihoa tulee voidella säännöllisesti perusvoiteilla, kerran tai kahdesti vuorokaudessa.

Paikalliskortikosteroidit

Kortisonivoiteita käytetään kuuriluonteisesti, kerran päivässä, yhdestä kahteen viikkoa kerrallaan Atooppisen ekseeman hoidossa pidetään taukoja kuurien välillä. Hoitotauko voi joskus vaikeissa ihottumissa johtaa ihottuman uusiutumiseen nopeasti.

Hoitotulosta pidetään yllä hoitamalla ihottumaa paikallisesti vahvalla kortisonivoiteella kahdesti viikossa. Näin käytettynä kortisonivoide ei ohenna ihoa.

Ohuet iho-alueet läpäisevät kortisonia enemmän kuin paksummat, joten niille tulisi aina käyttää mahdollisimman mietoa valmistetta. Paksu iho läpäisee kortisonia huonommin ja kestää tehokkaampia voiteita.

Kortisonivoiteet jaetaan tehonsa perusteella neljään ryhmään: mietoihin, keskivahvoihin, vahvoihin ja erittäin vahvoihin.

Atooppista ihottumaa hoidetaan etupäässä miedoilla kortisonivoiteilla, mutta joskus joudutaan käyttämään myös keskivahvoja tai vahvoja voiteita.

Mitä vahvempaa kortisonivoidetta käytetään, sitä enemmän voiteella on haittavaikutuksia.

Kortisonivoide vähentää Stafylokokkibakteerien määrää ihossa, mitä vahvempi kortisoni, sitä tehokkaampi tämä vaikutus on.

Paikalliskortikosteroideilla on haittavaikutuksia. Ne vähentävät kollageenin määrää ihossa ja ohentavat sitä. Ihon pysyvä oheneminen edellyttää kuitenkin useiden kuukausien yhtäjaksoista paikallissteroidien käyttöä. Ohuet ihoalueet ja varsinkin vanhusten iho ovat erityisen herkkiä kortisonin sivuvaikutuksille.

Kortisonivoiteet eivät menetä tehoaan pitkäaikaisessakaan käytössä.

Sidokset ja hauteet

Sidokset ihottuma-alueilla muodostavat mekaanisen esteen ihon raapimiselle ja ihottuma pääsee niiden alla paranemaan.

Paikallisen kortisonihoidon tehoa voi lisätä okkluusiosidoksella, joka tehostaa kortisonin imeytymistä. Mikäli iho hautuu okkluusion alla, voi ihottuma pahentua.

Jos ihottuma erittää ja vetistää, voi lyhytaikainen keittosuolahauteiden käyttö auttaa kuivattamaan ihottuma-alueita.

Kalsineuriinin estäjät (takrolimuusi ja pimekrolimuusi)

Mikäli kortisonivoiteilla ei saada riittävää hoitotulosta atooppisen ihottuman hoidossa, voidaan käyttää takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteita. Ihottumaa voidellaan kahdesti päivässä, kunnes ihottuma on parantunut.

Ohuille ihoalueille, esim. kasvoille kalsineuriiniestäjiä voidaan käyttää ensisijaisesti.

Varsinkin silmänympäryksiin käytettynä kalsineuriini-inhibiittorit ovat ensisijainen hoito.

Takrolimuusilla ei ole ihoa ohentavaa vaikutusta.

Näitä voiteita käytettäessä vältetään kortisonivoiteiden haittavaikutukset.

Kun ihottuma on saatu parantumaan, pidetään voiteen käytössä taukoa, ja kun oireita taas ilmenee, aloitetaan uusi hoitojakso välittömästi.

Jos pimekrolimuusilla tai takrolimuusilla ei saavuteta toivottua hoitotulosta, voidaan pahenemisvaiheessa hoitoon yhdistää keskivahva kortisonivoide. Kun iho on saatu rauhoittumaan, siirrytään takaisin kalsineuriini-inhibiittorin käyttöön yksinään.

Ihottuman pahenemisvaiheita voidaan estää hoitamalla ihottuma-alueita takrolimuusivoiteella kaksi tai kolme kertaa viikossa.

0,1 % takrolimuusivoide vastaa teholtaan kortisonivoidetta hoidettaessa aikuisten atooppista ihottumaa, samoin se myös vaikuttaa pimekrolimuusivoidetta tehokkaammalta.

Takrolimuusivoide aiheuttaa useille käyttäjille kiusallista ihon kuumotusta hoidon alkuvaiheessa. Sivuoire kuitenkin useimmiten hellittää muutamassa päivässä ihon tottuessa voiteen säännölliseen käyttöön.

Kalsineuriini-inhibiittorivoiteita käyttävien tulee suojautua voimakkaalta auringonvalolta. Iho tulee suojata sopivalla vaatetuksella, välttää auringonpaisteessa oleskelua ja käyttää aurinkosuojavoiteita.

Takrolimuusin ja pimekrolimuusin paikalliseen käyttöön ei liity lisääntynyttä lymfooma- tai syöpäriskiä. Niiden imeytyminen verenkiertoon on vähäistä, eikä voiteiden käyttöön tavallisesti liity lisääntynyttä ihon infektioalttiutta.

Tällä lääkeryhmällä ei ole Kelan peruskorvattavuutta, vaan siihen tarvitaan atooppisen ihottumaan perehtyneen erikoislääkärin laatima B-lausunto.

Paikalliset antimikrobiset aineet

Paikallisten antimikrobisten aineiden tehosta atooppisen ihottuman hoidossa ei ole riittävää näyttöä. Pelkkä kortisonivoide vähentää ihon Stafylokokkibakteerien määrää, vahvempi voide mietoa tehokkaammin. Takrolimuusivoiteella on myös Stafylokokkien määrää vähentävä vaikutus atooppisen ihottuman hoidossa.

Virusinfektiot:

Atoopikon ihossa virustulehdukset saattavat levitä laajoille alueille. Atooppinen iho on usein rikkinäinen ja raavittu ja atoopikon immuunipuolustus reagoi toisin kuin terveihoisen henkilön.

Virusinfektioita voivat aiheuttaa esim. yskänrokkovirus eli herpes simplex ja ontelosyylävirus, joka muodostaa molluskoja.

Sieni-infektiot:

Iholta löytyy normaalisti Malassezia-hiivoja. Näiden merkitystä atooppiseen ihottumaan ei tunneta. Antimykoottisten lääkeaineiden tehosta ihottuman hoidossa ole selvää näyttöä.

Atooppisen ekseeman systeemiset lääkehoidot

Sisäiset antibiootit

Antibiootteja ei käytetä infektoitumattoman atooppisen ihottuman hoidossa, eikä antibioottihoito vähennä tämän ihottuman oireita.

Atoopikoilla ihon bakteeriviljelyssä iholta löytyy Stafylococcus aureus- bakteereja, ihottumaisilta ja terveiltä ihoalueilta. Antibioottihoito vähentää bakteeripitoisuutta iholla vain väliaikaisesti. Antibioottihoito on aiheellinen vain, jos ihottumaan kehittyy märkärupi tai ruusu.

Antihistamiinit

Väsyttämättömät antihistamiinit eivät tehoa kutinaan aikuisten atooppisessa ihottumassa. Väsyttävät antihistamiinit auttavat kutinaan juuri väsyttävän ominaisuutensa kautta, mutta eivät antihistamiinivaikutuksensa vuoksi.

Antihistamiinien teho lasten atooppisen ihottuman kutinan hoidossa on vielä selvittämättä.

Sisäiset kortikosteroidit

Vaikeaa atooppista ihottumaa voidaan hoitaa lyhyillä sisäisillä kortisonikuureilla, jos paikallishoito ja valohoidot eivät ole riittävän tehokkaita.

Sisäisesti käytetyllä kortikosteroidilääkityksellä on koko elimistöön kohdistuvia haittavaikutuksia. Hoidossa tulisi pitäytyä lyhyisiin ja mahdollisimman harvakseltaan toistuviin hoitoihin. Hoidon teho on aina väliaikainen.

Muut sisäiset hoidot (syklosporiini, atsatiopriini ja metotreksaatti)

Näillä lääkkeillä on paljon koko elimistöön kohdistuvia sivuvaikutuksia ja siksi niiden käyttö on aiheellista vain erityistapauksissa.

Syklosporiini auttaa tehokkaasti vaikeahoitoiseen atooppiseen ihottumaan, mutta haittavaikutusten vuoksi sitä tulisi käyttää vain lyhyen aikaa ja poikkeustapauksissa. Syklosporiinihoitoa ei tule yhdistää valohoitoihin.

Atsatiopriinia ja metotreksaattia voidaan joskus kokeilla atooppisen ihottuman hoitoon kun muut hoidot eivät ole tarpeeksi tehokkaita. Näiden lääkkeiden tehosta ei ole selvää näyttöä.

Lähde: Atooppisen ekseeman diagnostiikka ja hoito

Käypä hoito

29.1.2009

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen ihotautilääkäriyhdistyksen, Atopialiiton ja Iholiiton asettama työryhmä