Atooppinen iho

Aikuisten atooppinen ihottuma

Atooppinen ihottuma on pitkäaikainen, usein perinnöllinen ihosairaus. Atooppisen ihottuman taustalla on kuiva, helposti tulehtuva ja kutiava ihotyyppi sekä taipumus allergisiin reaktioihin. Joillakin atoopikoilla sairauteen voi liittyä allerginen nuha tai astma. 

Atooppinen ihottuma voi alkaa vasta aikuisiässä, mutta osalla atoopikoista lapsena sairastettu ihottuma jatkuu aikuisenakin. Mahdollisesti 5-25 % lapsiatoopikoista kärsii ihottumasta vielä aikuisenakin.

Aikuisena atooppinen ihottuma painottuu kasvoihin ja vartalon seborroisille alueille, ns. hikiränneihin selässä ja rinnassa. Ihottuma voi levitä myös erytrodermiseksi koko ihon alueelle.

Joillakin atoopikoilla koko kehon erytroderminen ihottuma johtuu ruoka-aineallergiasta ja hoitona on oikea ruokavalio.

Atoopikon on joissain tapauksissa mahdollista herkistyä myös ihon normaalikasvustoon kuuluville hiivoille, bakteereille, hielle tai ihon omille sarveiskerroksen hajoamistuotteille. Näissä tapauksissa atooppinen ihottuma muistuttaa autoimmuunitautia.

Oireet

Aikuisen atooppinen ihottuma ilmenee pääsääntöisesti kasvojen, selän ja rinnan alueella. Ihottumaa voi olla myös isoissa taipeissa ja kaulassa.

Ihottuma voi levitä koko keholle. Ihottuma kutisee usein erittäin voimakkaasti ja kutina voi olla lähes sietämätöntä.

Puolet aikuisatoopikoista saa käsiinsä infektioekseemaa, samoin myös ärsytysihottuman riski on suurempi kuin terveihoisilla. Kosketusallergiaa ei aikuisatoopikolla esiinny useammin kuin terveihoisellakaan.

Taudin toteaminen

Ihottuma diagnosoidaan taudin kliinisten oireiden perusteella. Atooppista ihottumaa ja tali-ihottumaa eli seborroista ihottumaa ei aina voida erottaa toisistaan. Molemmissa taudeissa kuitenkin tutkimukset ja hoito ovat samanlaiset.

Ihotesteistä ja verikokeista (ImmunoCAP, ”RAST”) on hyötyä ainoastaan ruoka-aineallergiaa epäiltäessä. Nämä tutkimukset antavat viitteen siitä, mikä mahdollisesti pahentaa ihottumaa. Lopullisesti allergiaoireisiin selvyyden antavat välttämis-altistustestit.

Maito- ja viljatuotteet voivat aiheuttaa aikuisatoopikolle erytrodermioita, samoin kuin LTP:kin (ruusukasveihin kuuluvien hedelmien ja marjojen rasvojen kuljetusvalkuaisaineisiin kuuluva allergeeni). LTP:tä on myös siemenissä ja joskus viljoissakin.

Pölypunkkiallergialla ei ole merkitystä ihottumassa.

Atoopikon iholta ei tavallisesti oteta bakteeriviljelynäytteitä. Mikäli atoopikon iholta löytyisikin stafylokokki tai jokin muu ihotulehduksia aiheuttava bakteeri, on antibioottihoito vain harvoissa tapauksissa tarpeellinen.

Omahoito

Aikuisatoopikon peseytymistä tai uimista ei tarvitse rajoittaa. Mitä tulehtuneemmalta ja rupisemmalta iho vaikuttaa sitä enemmän sitä tuleekin pestä runsaalla vedellä ja kunnon saippuapesuilla

Yksiprosenttista hydrokortisonivoidetta tulisi käyttää kerran tai kahdesti päivässä, 3–4 viikon ajan. Sen jälkeen samaa voidetta voi käyttää kaksi kertaa viikossa, muutaman kuukauden ajan. Jatkohoito voidaan tehdä viikon peräkkäisinä päivinä tai 3–4 päivän välein. Perusvoiteita käytetään tavalliseen tapaan.

Antihistamiineista ei ole merkittävää hyötyä kutinan estossa. Lisäravinteiden tai muidenkaan luontaistuotteiden tehosta atooppisen ihottuman hoidossa ei ole luotettavaa lääketieteellistä näyttöä.

Auringonvalo rauhoittaa lähes kaikkien atoopikkojen ihottumaoireita. Myös 1–3 viikon pituinen matka etelän aurinkoon talvikautena lievittää useimpien ihottumaa. Solariumista ei ole hyötyä atooppisen ihottuman hoidossa..

Milloin lääkäriin?

Jos kutina häiritsee nukkumista, ihottuma häiritsee kosmeettisesti tai sosiaalisesti, iho on rupinen ja erittävä tai epäillään ruoka-aineallergiaa , on viisasta kääntyä lääkärin puoleen. Hoitovaihtoehtoina ovat hydrokortisonia tehokkaammat kortisonivoiteet ja uudet kalsineuriini-inhibiittorivoiteet (takrolimuusi ja pimekrolimuusi), antibiootti ja/tai kortisonikuurit suun kautta ja valohoidot. Laajassa ihottumassa voidaan määrätä immunosuppressiivisia lääkkeitä, kuten atsatiopriinia tai siklosporiinia.

Ehkäisy

Atooppisen ihottuman esiintyvyyden vähentämiseksi aikuisilla ei ole annettavissa mitään yksittäisiä keinoja.

Lähde: Lääkärikirja Duodecim

29.6.2009

Matti Hannuksela