 Tehtävät
Kalium kuuluu ns. makrokivennäisaineisiin, joiden päivittäinen tarve vaihtelee välillä 350-7000 mg. Kalium on elimistössä natriumin vastavaikuttaja. Se osallistuu laajalti elimistön elektrolyyttitasapainon, energia-aineenvaihdunnan ja entsyymitoimintojen säätelyyn. Kaliumin tasapaino on äärimmäisen tärkeä sydämen (normaali johtuminen ja rytmi), hermoston (hermoimpulssin johtuminen) ja lihaksiston toiminnalle. Kalium säätelee yhdessä natriumin kanssa elimistön happo-emästasapinoa ja osmoosia. Se säätelee myös sokeriaineenvaihduntaa ja kilpirauhashormonin eritystä.
Kaliumin tasapainolla on myös tärkeä diagnostinen merkitys. Poikkeavat kaliumarvot, sekä alhaiset että korkeat, kielivät häiriötilasta.
Puutos
Kalium puute liittyy yleisimmin diureettien (= nestettä poistavien lääkkeiden) käyttöön. Diureetit poistavat veden mukana elimistöstä myös kaliumia. Kaliumin puutteen aiheuttamat oireet ovat yleensä väsymys, lihasheikkous, turvotus, ummetus ja munuaisten toimintahäiriöt. Kaliumin puutteen vakavin vaikutus on sydämen rytmihäiriöt. Digoksiinia (sydänlääke) käyttävillä kaliumtasapainoa on seurattava erityisen tarkasti, koska puutos voimistaa sydänlääkkeen vaikutusta.
 Saanti ja tarve
Keskimääräinen päivittäinen kaliumin saanti asettunee välille 2-4 g. Kaliumia saadaan maitotuotteista, kasviksista, viljatuotteista, banaanista, perunasta ja sitrushedelmistä. Runsas kaliumin saanti tasaisi runsaan natriumin nauttimisesta aiheutuvat ongelmat, kuten korkea verenpaine ja munuaisten kuormitus. Käsitykset kaliumin päivittäisestä tarpeesta vaihtelevat rajoissa 1,6-3,5 g. Se saadaan yleensä hyvin tyydytettyä runsaasti kasviksia ja hedelmiä syömällä. Diureettien käytön yhteydessä määrätään yleensä myös kaliumia, ehkäisyyn 1-2 g/vrk ja hoitoon 2-4 g/vrk.
|
Kivennäis- ja hivenaineet
3.7 (158 arvostelua)
