Nivelreuma
Julkaistu 30.11.2005
Nivel on määritelmän mukaan kahden luun liitoskohta, jolle on ominaista liike. Nivelen uloin osa on umpinainen nivelpussi. Sitä verhoaa sisäpinnalla nivelkalvo (synovium), joka erittää sisäpuolellaan olevaan nivelonteloon nivelnestettä (synovia). Nivelneste voitelee ja ravitsee nivelontelossa sijaitsevien luiden päitä ja niiden rustoisia nivelpintoja mahdollistaen näin sujuvan liikkeen.
Nivelreuma eli reumatoidi artriitti (RA) on tulehduksellinen, pitkäaikainen nivelten sairaus. Se on ns. autoimmuunisairaus, jossa elimistön immuunijärjestelmä, joka normaalisti suojelee elimistöä infektioilta ja muilta taudeilta, hyökkää tuntemattomasta syystä nivelkudosten kimppuun.
Nivelreuman syntyminen
Nivelreumassa immuunijärjestelmän valkosolut hakeutuvat nivelkalvolle ja aiheuttavat siellä tulehduksen eli inflammaation. Niveltulehdusta kutsutaan myös synoviitiksi. Tämä tulehdus johtaa normaalisti ohuen nivelkalvon paksuuntumiseen ja ylimääräisen nivelnesteen kertymiseen nivelonteloon. Nivel turpoaa, kipuilee ja jäykistyy. Nivelkalvoon alkaa kasvaa uusia verisuonia ja alueelle hakeutuu erilaisia tulehdussoluja, jotka tuottavat tulehduksen välittäjäaineita. Välittäjäaineet, joita ovat esimerkiksi prostaglandiinit, tuumorinekroositekijä-alfa (TNF) ja interleukiinit, kulkeutuvat sitten verenkierrossa ympäri elimistöä ja voivat aiheuttaa muita oireita, kuten sairauden tunnetta, kuumeilua ja väsymystä.
Nivelreuman eteneminen
Nivelreuman edetessä tulehtunut nivelkalvo tunkeutuu nivelontelossa olevaan luuhun ja rustoon tuhoten niitä. Nivel vaurioituu. Ympärillä olevat niveltä tukevat lihakset, nivelsiteet ja jänteet heikkenevät eivätkä enää kykene toimimaan normaalisti. Lihakset alkavat surkastua. Seurauksena voi olla merkittävä toimintakyvyn huononeminen.
Tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että tulehdus alkaa vaurioittaa luita ja rustoa jo ensimmäisten sairausviikkojen aikana. Vuosien kuluessa sairastumisesta vauriot laajenevat ja leviävät mahdollisesti uusiin niveliin. Yleensä nivelreuma onkin pitkäaikainen sairaus. Se voi kuitenkin tietyissä tapauksissa rauhoittua pitkäksi aikaa tai jopa lopullisestikin.
Nivelreuman vaikutus muuhun elimistöön
Nivelreuma voi vaikuttaa pitkään jatkuessaan nivelten lisäksi muuhunkin elimistöön. Iho voi ohentua. Ihmiselle voi kehittyä anemia tai hänen punasolujen tuotantonsa voi laskea. Nivelreuma voi aiheuttaa myös yleistyneempää luun häviämistä, joka saattaa johtaa osteoporoosiin eli luukatoon. Suun, silmien ja sukuelinten limakalvojen kuivumista voi esiintyä (Sjögrenin syndrooma). Sormiin ja kyynärpäihin voi kehittyä niin sanottuja reumakyhmyjä. Myös keuhkoihin voi syntyä erilaisia muutoksia, esimerkiksi arpikudosta, reumakyhmyjä tai keuhkopussin tulehdus.
Nivelreuman syyt
Nivelreuma on autoimmuunisairaus, jonka tarkkaa syytä ja aiheuttajaa ei vielä tunneta. Nykykäsityksen mukaan sekä perintö- että ympäristötekijöillä on osuutensa synnyssä. Kumpikaan ei mahdollisesti kuitenkaan yksinään kykene aiheuttamaan sairautta.
Ilmeisestikin useampi immuunijärjestelmän toimintaan liittyvä geeni vaikuttaa yhdessä siihen, kehittyykö sairaus ja kuinka vaikea se on. Nivelreumapotilaan lähisukulaisella on 2-4 kertaa suurempi sairastumisriski kuin väestössä keskimäärin. Suomalaisessa tutkimuksessa on havaittu myös, että jos identtisistä kaksosista toisella on nivelreuma, niin toisen riski sairastua on lähes 9 -kertainen. Epäidenttisillä kaksosilla riski on yli 3 -kertainen.
Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että jokin ympäristötekijä vaikuttaa nivelreuman kehittymiseen ihmisellä, joka on sille geneettisesti altis. Tupakointi on tällä hetkellä ainoa kiistaton reumatekijäpositiivisen taudin riskitekijä, josta vallitsee tiedeyhteisössä yksimielisyys. Tupakointi nimittäin lisää reumatekijän esiintymistä veressä ja tiedetään, että reumatekijäpositiivisilla ihmisillä on noin 40-kertainen riski sairastua nivelreumaan. Suhteellinen sairastumisriski tupakoineilla miehillä on 2-4 kertaa suurempi kuin tupakoimattomilla. Tupakoineilla naisilla vastaava riski on 1,5-3 -kertainen. Merkittävää on myös se, että riski säilyy suurentuneena vähintään 15 vuotta tupakoinnin lopettamisen jälkeenkin.
Bakteereita ja viruksia on epäilty nivelreuman laukaisijoiksi. Mitään yksittäistä taudinaiheuttajaa tai sen aiheuttamaa immunologista vastetta ei ole kuitenkaan vielä tutkimuksissa onnistuttu osoittamaan syylliseksi. Ravintotekijöistä on myös etsitty selitystä nivelreuman syntyyn. On viitteitä siitä, että runsaasti kalaa, kasviksia ja oliiviöljyä sisältävä ruokavalio suojaisi sairastumiselta. On myös mahdollista, että veren pienet antioksidanttipitoisuudet lisäävät riskiä sairastua.
Nivelreumaa esiintyy enemmän naisilla ja onkin epäilty, että hormonaaliset tekijät vaikuttaisivat osaltaan sairastumiseen. Nivelreuma on usein rauhallisemmassa vaiheessa naisen ollessa raskaana ja pahenee jälleen lapsen syntymän jälkeen.
Nivelreuman yleisyys
Nivelreumaa esiintyy ympäri maapalloa. Keski- ja Pohjois-Euroopassa sitä esiintyy enemmän kuin Etelä-Euroopassa ja Kaukoidässä. Suomalaisista nivelreumaa sairastaa 0,8 %. Aikuisia nivelreumapotilaita Suomessa on noin 35 000 ja tauti on naisilla noin kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Esiintyvyys lisääntyy iän myötä ja se on pysynyt Suomessa kymmeniä vuosia samalla tasolla. Useimmin nivelreumaan sairastutaan 65 - 74 vuoden iässä. Uusia sairastumisia todetaan Suomessa vuosittain keskimäärin 1700, Itä-Suomessa suhteessa enemmän kuin Länsi-Suomessa.
Nivelreuman oireet
Nivelreuma alkaa yleensä hitaasti. Tällöin oireet ovat aluksi lieviä kehittyen ja leviten uusiin niveliin viikkojen tai kuukausien kuluessa. Tulehdus voi välillä rauhoittuakin. Ensimmäisenä tulehtuvat usein pienet ja keskisuuret nivelet sormien, ranteiden, rystysten tai päkiöiden alueilla ja tyypillisesti symmetrisesti kummallakin puolella kehoa. Sairaus voi alkaa myös muista nivelistä.
Oireita ovat nivelten kipu, arkuus, turvotus, jäykkyys sekä ärhäkässä tulehduksessa myös punoitus ja kuumotus. Jäykkyyttä esiintyy tyypillisesti aamuisin ja sen kesto riippuu tulehduksen voimakkuudesta. Niveloireisiin voi liittyä epämääräistä väsyneisyyden tunnetta, ruokahalun puutetta, lihassärkyjä ja lievää lämpöilyä.
Nivelreuman diagnoosi
Nivelreuman toteaminen ei aina ole helppoa. Alkavassa taudissa oireet ja löydökset eivät ole nimittäin yksinomaan reumalle luonteenomaisia. Potilaan huolellinen kliininen tutkiminen ja nivelten läpikäynti kuuluu luonnollisesti selvittelyihin. Niveltulehduksen arviointi vaatii kuitenkin harjaannusta.
Apuvälineiksi diagnoosin tekoon on kehitetty ns. luokittelukriteerejä. Ne sopivat parhaiten pidemmälle edenneen nivelreuman erottamiseksi muista taudeista. Tällaiset luokittelukriteerit on kehittänyt mm. Yhdysvaltain reumalääkäriyhdistys. Mikäli alla olevista seitsemästä kriteeristä todetaan potilaalla neljä ja kohtien 1-4 oireet ovat kestäneet vähintään kuusi viikkoa, on nivelreuma todennäköinen.
- Nivelten aamujäykkyys, joka kestää vähintään tunnin.
- Lääkärin objektiivisesti toteama niveltulehdus vähintään kolmella eri nivelalueella.
- Todettu niveltulehdus ranteessa tai sormien tyvi- tai keskinivelissä.
- Symmetrinen niveltulehdus (tarkoittaen esim. molemmin puolin ranteiden tulehtumista).
- Ihonalaisia reumakyhmyjä todettavissa.
- Veren reumatekijäpitoisuus koholla.
- Röntgenkuvissa nähtävissä reumaan tyypillisiä muutoksia.
Uusista nivelreumapotilaista yli 60 % on reumatekijäpositiivisia. Toisaalta reumatekijä saattaa olla koholla vaikka ihmisellä ei olisikaan reumaa. Sen lisäksi diagnoosia tehtäessä voidaan määrittää myös muita veriarvoja. Lasko eli senkka on usein jonkin verran koholla. Myös veren CRP-tulehdusarvo voi nousta. Reumapotilaalla saattaa olla anemia, joka käy ilmi perusverenkuvasta (PVK).
Reuma- ja nivelsairaudet
3.5 (158 arvostelua)
