Ginseng
Panax ginseng C. A. Meyer (syn. P. pseudoginseng Wall., P. schinseng Th. Nees), P. quinquefolius L., Araliaceae-heimo
Rohdoskasvit
Rohdos
Vaikuttavat aineet ja vaikutukset
Käyttötarkoitus
Haittavaikutukset ja vastasyyt
Käyttötapa ja annostus
Valmisteita, jotka sisältävät ginsengiä
Rohdoskasvit
Rohdoskasveina hyväksytään aito eli Korean ginseng (Panax ginseng) ja amerikkalainen eli Kanton-ginseng (P. quinquefolius). Ne ovat monivuotisia kasveja, joiden noin 60 cm korkea varsi on 3 - 4 haarainen, jokaisessa haarassa on hevoskastanjan lehdykkää muistuttavasti 4 - 5 lehteä. Maanalaiset osat koostuvat 20 - 30 cm pitkästä pääjuuresta, jossa vahvoja sivujuuria sekä runsaasti juurikarvoja. Ginseng on kotoisin Itä-Aasiasta, erityisesti Mantsurian ja Korean vuoristoseuduilta. Sitä viljellään Kiinassa, Japanissa, Venäjällä ja Koreassa. Nämä maat ovat myös rohdoksen tuottajamaat. Kiinassa viljellään P. notoginseng (Burk.) F. C. Chen ja Japanissa P. pseudoginseng C. A. Meyer syn. P. pseudoginseng Wall. subspec. japonicus (Meyer) Hara -lajeja.
Rohdos
Rohdokseksi kerätään 4 - 6 vuotiaita haaroittuneita juuria yleensä viljellyistä kasveista. Rohdoksen käsittelystä riippuen erotetaan punainen ja valkoinen ginseng.
Valkoinen ginseng. Kerätyt juuret pestään ja sivujuuret poistetaan. Kuorimisen ja rikkidioksidivalkaisuprosessin jälkeen seuraa kuivaus auringossa tai 100 - 200 °C. Tässä prosessissa häviää rohdoksen tumma korkkikuori.
Punainen ginseng. Kerättyjä juuria käsitellään 2 - 3 tunnin ajan 120 - 130 °C:lla vesihöyryllä, mistä seuraa niiden punaiseksi muuttuminen.
Vaikuttavat aineet ja vaikutukset
Primaariaineenvaihduntatuotteista ginseng sisältää 8 % sakkaroosia, 0,5 % fruktoosia, 0,4 % glukoosia, 3 harvinaista trisakkaridia, mm. -maltosyyli- -D-fruktofuranosidia, polysakkarideja, näistä mm. tärkkelystä ja pektiiniä. Juuren typpiyhdisteistä mainittakoon arginiini, glutamiinihappo, kysteiini, tyrosiini ja -aminovoihappo sekä pienimolekylaariset peptidit (> 1 %). Lisäksi juurissa on proteiinia ja koliinia (0,1 - 0,2 %). Juuressa on myös vapaita rasvahappoja, triglyseridejä ja fosfatideja.
Juuren sekundaarimetaboliitteja ovat mm. haihtuva öljy (0,5 %). Haihtuvalle öljylle tunnusomaisia ovat -elemeeni ja eremofileeni. Haihtuvassa öljyssä on myös asetyleenialkoholeja mm. panaksynoli, panaksydoli ja falkarinoli. Lääkkeellisen tehon kannalta tärkeimpinä pidetään kuitenkin triterpeenisaponiineja (0,5 - 3 %). Nämä ovat pääasiassa dammaraanityyppisiä ja kutsutaan yleensä ginsenosideiksi eli panaksosideiksi.
Ginsenosidit jaetaan tavallisesti kahteen pääryhmään: protopanaksadiolit ja protopanaksatriolit. Protopanaksadiolityyppisiä ovat panaksosidi F (Ra), panaksosidi E (Rb1, Rb2), panaksosidi D (Rc) ja panaksosidi C (Rd). Protopanaksatrioleja ovat panaksosidi B (Re), panaksosidi Rf, panaksosidi A (Rg1), panaksosidi Rg2 ja panaksosidi 20-gluko-Rf. Näiden esitettyjen ginsenosidien lisäksi on vielä olemassa ginsenosidi R0, jossa aglykoniosana on oleanolihappo.
Ginsenosidien määrät vaihtelevat sadosta, juurien iästä ja käsittelystä riippuen 1 - 11 % kuivapainosta. Edellä esitettyjen aineosien lisäksi juuressa on 6 - 8 % mineraaleja.
Ginseng-uutteet ja yksittäiset ginsenosidit ja niiden vaikutukset ovat nykyään hyvin tunnetut ja tutkitut. Myös niiden toksikologia on selvitetty.
Useissa kliinisissä tutkimuksissa on saatu todisteita siitä, että ginseng parantaa aivojen verenkiertoa, lyhentää reaktioaikaa, parantaa käsien koordinaatiota, tehostaa hengitystä ja kohottaa fyysistä suorituskykyä.
Käyttötarkoitus
Ginsengiä käytetään piristeenä tehostamaan henkistä ja fyysistä suorituskykyä (adaptogeeninen), erityisesti rasitustiloissa. Sitä käytetään myös epäspesifisenä immunostimulanttina. Ginseng on vaikutukseltaan ennalta ehkäisevä, sillä ei ole todettu parantavaa vaikutusta eikä sitä käytetä orgaanisten sairauksien hoidossa.
Haittavaikutukset ja vastasyyt
Tutkimuksissa on todettu, että ginsengvalmisteita nautittaessa esiintyy hyvin harvoin sivuvaikutuksia. Vain suurilla annoksilla pitkäaikaisessa käytössä saattaa oireina esiintyä rauhattomuutta, unettomuutta, ripulia, suun kuivumista, päänsärkyä ja kohonnutta verenpainetta. Ginseng saattaa kohottaa jo aikaisemmin kohonnutta verenpainetta, joten sitä ei suositella hypertoniapotilaille. Ginsengin ja muutamien lääkkeiden yhteiskäyttöä pitäisi välttää, koska niillä saattaa olla yhteisvaikutuksia. Varfariinia, hepariinia, aspiriinia ja ei-steroidityyppisiä särkylääkkeitä (ibuprofeeni, ketoprofeeni) ei pitäisi käyttää samanaikaisesti ginsengin kanssa.
Käyttötapa ja annostus
Tavallinen päivittäisannos vaihtelee 1-2 g rohdosta tai 200-400 mg ginseng-uutetta, mikä vastaa 25-30 mg ginsenosideja. Käyttöä suositellaan rajoitettavaksi 3 kuukauteen em. sivuvaikutusten takia.
Valmisteita, jotka sisältävät ginsengiä
Valmisteet
|