Flunssan ehkäisy

Miten flunssa tarttuu?

Flunssa on seurausta ainoastaan virustartunnasta. Toisin kuin yleensä uskotaan, itsensä kylmettäminen ei siis aiheuta flunssaa. Termi ”vilustuminen” on sikäli harhaanjohtava, sillä tutkimuksissa ei ole voitu todistaa flunssaan sairastumisen olevan seurausta paleltumisesta. Flunssavirukset kuitenkin ovat valloillaan nimenomaan kylmempinä vuodenaikoina, ja siten nuhakuumeeseen sairastuminen on tällöin todennäköisempää.

Virukset leviävät ihmisestä toiseen kosketustartuntana suoraan käsien tai epäsuorasti esimerkiksi päiväkodeissa nuhaisten lapsien koskettelemien lelujen kautta. Virus voi myös levitä pisaratartuntana flunssapotilaan yskösten tai aivastuksen välityksellä lähiympäristöön. Suurin tartuntariski on alle 1 metrin etäisyydellä flunssapotilaasta.

Flunssavirus itää tyypillisesti 24 - 72 tuntia, jonka jälkeen tulevat ensimmäiset flunssaoireet. Tyypillisesti virukset kulkeutuvat flunssan alussa nenänieluun, osa viruksista voi myös tarttua silmän sidekalvolle ja levitä sieltä kyynelkanavien kautta nenään. Influenssaviruksien ensisijainen tarttumispaikka on puolestaan keuhkoputkien limakalvo. Tavalliset flunssavirukset eivät aiheuta limakalvolla suurta vahinkoa, mutta influenssavirus tuhoaa limakalvoa ja altistaa siten erityisesti sekundaarisille bakteeri-infektioille.

Limakalvolle tartuttuaan virukset alkavat lisääntyä, saaden samalla aikaan elimistön puolustusreaktiona tulehduksellisten välittäjäaineiden vapautumisen limakalvon soluista. Näillä välittäjäaineilla itsessään on suuri merkitys flunssaoireiden synnyssä, ja siten flunssa tautina onkin suurelta osin seurausta elimistön omasta reaktiosta taistelussa viruksia vastaan.