Masennuslääkkeiden käytöstä
Julkaistu 15.03.2007
Lääkehoidon alkaminen
Lääkehoito tänä päivänä
Masennustila voidaan menestyksekkäästi hoitaa sekä psykoterapian että lääkityksen avulla. Usein käytetään molempia yhdessä. Tutkimustieto viittaa osittain siihen suuntaan, että masennuslääkkeet tehoaisivat masennuksen oireisiin psykoterapiaa nopeammin, mutta psykoterapian vaikutukset voisivat puolestaan olla pitkäaikaisempia. Lääkehoidolla voidaan ainakin osittain lievittää noin kahden kolmasosan oireita, eikä eri masennuslääkkeillä keskenään ole merkittäviä tehokkuuseroja. Lääkäri käyttää masennuslääkkeen valinnassa hyväkseen tietoja potilaan masennustilan piirteistä ja lääkkeiden erityyppisistä vaikutuksista ja mahdollisista sivuvaikutuksista.
Masennuslääkkeitä on ollut käytössä jo 1950-luvulta alkaen, jolloin ensimmäiset, niin sanotut trisykliset masennuslääkkeet tulivat markkinoille. Viime vuosikymmeninä markkinoille on tullut hiljalleen runsaasti uudentyyppisiä trisyklisistä lääkkeistä poikkeavia masennuslääkkeitä, joista voimakkaimmin lääkekäytäntöihin ovat vaikuttaneet niin sanotut selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet. Nämä lääkkeet ovat saaneet myös paljon julkisuutta niiden käytön nopean yleistymisen vuoksi. Myös lukuisia muun tyyppisiä masennuslääkkeitä on ilmestynyt markkinoille viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Näiden masennuslääkkeiden vaikutusten on yksikertaisimmillaan esitetty välittyvän aivojen välittäjäaineina tunnettujen monoamiinien, serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin aineenvaihduntaa muokkaamalla, mutta myös muunlaiset vaikutusmekanismit ovat mahdollisia. Markkinoille on todennäköisesti tulossa myös muilla tavoin vaikuttavia masennuksen hoitoon tarkoitettuja lääkeaineita, joiden vaikutukset välittyvät esimerkiksi stressihormonien säätelyjärjestelmän tai melatoniinin aineenvaihdunnan kautta.
Lääkehoidon alkaminen
Lääketieteellisenä hoitona masennuslääkehoito on aina lääkärin määräämää, diagnoosiin perustuvaa ja hoitosuunnitelman mukaista. On tärkeää, että hoito toteutuu suunnitellusti, sillä tehottomasta, liian lyhyestä tai ailahtelevasta hoidosta ei ole kenellekään hyötyä. Potilaan näkökulmasta tärkeintä on, että hoito tehoaa eli auttaa ja ettei se aiheuta merkittäviä sivuvaikutuksia.
Masennuslääkkeet alkavat tehota oireisiin noin kahden viikon päästä lääkityksen aloittamisesta, joskus jopa aiemmin. Mikäli tehoa ei ole riittävästi, nostetaan tavallisesti annosta ja myöhemmässä vaiheessa vaihdetaan valmistetta tai liitetään lääkitykseen uusi lääke. Masennustilojen hoidossa lääkityksen kesto on tärkeä ja joskus kriittinen asia. Hoidon tulisi kestää riittävän pitkään, jotta tila ei uusiutuisi, mikä voi tarkoittaa jopa puolen vuoden hoitoa vielä oireiden poistuttua. Todettua ensimmäistä masennustilaa ohjeistetaan usein hoitamaan lääkkeillä keskimäärin 4-9 kk oireiden selvän helpottamisen jälkeen. Oma lukunsa on tilanne, jossa masennustila on uusiutunut useita kertoja, jolloin lääkäri joutuu harkitsemaan pitkäaikaisen tai jopa pysyvän estolääkityksen aloittamista.
Lääkehoito tänä päivänä
Nykyaikaiset masennuslääkkeet ovat hyvin siedettyjä ja niiden haittavaikutukset ovat melko lieviä ja ohimeneviä. Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat esimerkiksi pahoinvointi, päänsärky, ruoansulatuskanavan oireet, unihäiriöt, hikoilu tai seksuaalitoimintojen häiriöt, jotka viimeksi mainitut voidaan toisinaan kokea hankalaksi ongelmaksi. Masennuslääkkeiden haittavaikutuksia esiintyy 10-30 % käyttäjistä ja ne ilmenevät tyypillisesti lääkityksen aloittamisvaiheessa. Ne menevät usein ohi 1-2 viikon kuluessa alkamisestaan eivätkä aiheuta pysyviä muutoksia elintoiminnoissa. Usein potilaita motivoidaan yrittämään jatkaa hoitoa, mikäli oireet eivät haittaa liiaksi. Toisinaan sivuvaikutukset kuitenkin estävät lääkkeen käytön.
Yleinen suhtautuminen psykiatriseen lääkehoitoon on muuttunut ja tuntuu edelleen muuttuvan hyväksyvämpään suuntaan jopa niin, että toisinaan keskustellaan siitä, käytetäänkö lääkkeitä liikaa tai turhaan. Aikaisempaa sallivampi suhtautuminen on ilmeisen hyvä asia niille masentuneille, joita liian moralisoiva suhtautuminen lääkehoitoon estäisi muuten hoitamasta masennustaan. Toisaalta tutkimukset viittaavat siihen, että esimerkiksi masennus on edelleen alihoidettua - masennuslääkkeiden käytön voimakkaasta lisääntymisestä huolimatta. Lisääntymisen taustalla on monia syitä, kuten hoitoaiheiden eli -indikaatioiden lisääntyminen (eli näillä lääkkeillä voidaan hoitaa myös muuta kuin masennusta), hoitoajat ovat merkittävästi pidentyneet ja lisäksi masennustiloja tunnistetaan aikaisempaa paremmin.
Masennuksen hoito
3.5 (31 arvostelua)
