Liikunta eri elämänvaiheissa ja terveydentiloissa

Liikunta ja nivelrikko

Nivelrikko on yleinen kansansairautemme, joka tunnetaan myös nimillä nivelkuluma tai artroosi. Kyseessä ei kuitenkaan ole kulumisen aiheuttama ongelma, vaan nivelruston sairaus, jota voi esiintyä lähes kaikissa nivelissä. Tavallisimmin nivelrikkoa esiintyy polvissa, lonkissa, käsissä tai kaula- ja lannerangassa. Oirehtivana sitä esiintyy kuitenkin vain yhdessä tai muutamassa nivelessä kerrallaan. Suurin osa ikääntyvistä ihmisistä kärsii nivelrikosta, mutta sitä voi esiintyä myös nuorilla. Nuorilla useimmiten syynä on niveleen kohdistunut vamma tai huomattava ylipaino.

Nivelrikon syitä

Nivelrikolle tyypillistä on nivelen pinnalla olevan ruston vähittäinen ohentuminen ja rappeutuminen. Nivelen voiteluominaisuudet heikkenevät ja ajan kuluessa nivelen pinnalla oleva rusto rikkoutuu ja pikku hiljaa häviää. Lisäksi nivelen reunaan voi syntyä luupiikkejä. Tavallisimpia oireita ovat kipu, turvotus, aamujäykkyys ja asteittainen toimintakyvyn heikkeneminen. Nivelen liikerata rajoittuu. Nivelessä voi esiintyä liikearkuutta, rahinaa ja väljyyttä.

Perimän tiedetään olevan taudin osatekijä. Muita altistavia tekijöitä on useita, joista tärkein on ikä. Nivelrikon ensioireet ilmenevät tavallisesti lähestyttäessä 50 vuoden ikää, mutta jo yli puolella 70-vuotiaista on oireita. Muista riskitekijöistä mainittakoon ylipaino, raskas niveliä kuormittava työ, nivelvammat joko työssä tai liikunnassa sekä synnynnäiset nivelviat.

Liikunta lisää nivelruston paksuutta

Terveillä ja nivelrikkopotilailla tehdyt tutkimukset osoittavat, että nivelrusto on elävää kuormitusta tarvitsevaa kudosta. Lapsuudenaikainen monipuolinen liikunta lisää nivelruston paksuutta ja samanlaisia tuloksia on saatu myös aikuisiällä aloitetulla säännöllisellä liikunnan harrastamisella. Sen sijaan nivelen käyttämättömyys, esimerkiksi alaraajan kipsauksen ja sen myötä vähäisen nivelen kuormituksen kautta, on ohentanut nivelruston paksuutta. Tutkimusnäyttö kertoo myös, että kevyellä ja kohtuullisesti kuormittavalla liikunnalla ei ole yhteyttä nivelrikon kehittymiseen. Nivel siis hyötyy selkeästi kohtuullisesti kuormittavasta liikunnasta, mutta esimerkiksi polvinivelen yhtäaikainen kovatehoinen kuormitus ja kiertoliike ovat riskitekijöitä polven nivelrikon synnylle. Samalla tavoin riskitekijänä toimii liian kova ja yksipuolinen harjoittelu, kuten esimerkiksi vuosikausia kovalla teholla toteutettu juoksuharjoittelu. 

Liikunta on hoitoa nivelrikossa

Liikuntaa suositellaan keskeiseksi nivelrikon hoitomuodoksi sairauden kaikissa vaiheissa. Erityisesti nivelrikon alkuvaiheessa ja silloin kun oireet ovat vähäiset, voidaan taudin toimintakykyä selvästi haittaavaa vaihetta mahdollisesti lykätä myöhemmäksi.

Esimerkiksi polvinivelrikossa liikunta toimii oireiden lievittäjänä ja nivelen liikelaajuuden ja toimintakyvyn ylläpitäjänä ja parantajana. Niinpä liikunnan ja täsmällisten polven liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitteiden tulisi kuulua jokaisen potilaan perushoito-ohjelmaan. Ne lajit, joissa nivelpinnoille ei tule isku- tai vääntökuormitusta eikä kehon koko paino tule terävästi alaraajan päälle, ovat suositeltavia. Pyöräily, hiihto, kävely, uinti, vesijumppa ja kuntosaliharjoittelu ovat erinomaisia liikuntamuotoja. Harrastaa voi useita kertoja viikossa, mutta yhden harjoituskerran kesto ei mielellään saisi olla yli tunnin mittainen. Jos polvessa on tekonivel, kannattaa liikuntaohjeet räätälöidä yksilöllisesti yhdessä lääkärin ja fysioterapeutin kanssa.