Liikunta eri elämänvaiheissa ja terveydentiloissa

Liikunta ja diabetes

Tyypin 2 diabetesta pidetään tällä hetkellä erittäin merkittävänä haasteena terveydenhuollolle. Viimeaikainen kehitys on ollut erityisen huolestuttava, sillä sairastumisajankohta on siirtynyt yhä nuorempiin ikäryhmiin ja tauti voi puhjeta jopa lapsuudessa. Diabetekseen voi liittyä myös muita sairauksia esimerkiksi sepelvaltimotautia. Kansanterveydellisesti asian vakavuutta korostaa se, että lähes 500 000 suomalaisen arvioidaan sairastavan diabetesta. Lisäksi vajaalla puolella 45-74 -vuotiaista miehistä ja joka kolmannella naisella on aikuistyypin diabetes tai sen esiaste. Valitettavasti arviolta noin puolet kaikista diabeetikoista sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään.

Diabetekselle altistavia tekijöitä ovat lihavuus, kohonnut verenpaine sekä erilaiset veren rasva-aineiden ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt. Keskeisinä vaaratekijöitä tunnetaan myös runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja vähän kuituja sisältävä ruokavalio sekä vähäinen liikunta tai huono kestävyyskunto. Siten ruokavaliota muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä voidaan diabeteksen riskiä pienentää merkittävästi.

Kestävyysliikunta vaikuttaa vaaratekijöihin

Tyypin 2 diabetekselle on tunnusomaista veren sokerin nousu. Korkeaan veren sokeriin liittyy haiman insuliinihormonin erityksen loppuminen, insuliinin määrän riittämättömyys tai insuliinin vaikutuksen heikkeneminen (insuliiniresistenssi). Lihas- ja rasvakudoksen heikentynyt herkkyys insuliinille vaikuttavat merkittävästi tyypin 2 diabeetikon sokeritasapainoon. Onkin erityisen tärkeää huomata, että edellä kuvatut aineenvaihduntaan liittyvät muutokset reagoivat erinomaisesti liikuntaan.

Aikaisemmin pelkästään kestävyysliikuntaa suositeltiin diabeetikoille johtuen heidän heikosta fyysisestä kunnosta. Tutkimusnäyttö osoittaakin, että kestävyyskunto paranee, mutta välttämättä insuliiniherkkyys ja sokeritasapaino eivät muutu. On kuitenkin muistettava, että vaikka säännöllinen kestävyysliikunta ei vaikuttaisikaan suuresti sokeritasapainoon, sillä on erittäin suotuisa vaikutus diabeetikon verenpaineeseen ja rasva-aineenvaihduntaan. Esimerkiksi veren hyvän HDL-kolesterolin määrä voi kasvaa noin 5 % ja vastaavasti pahan LDL-kolesterolin määrää pienentyä lähes yhtä paljon. Tänä päivänä tyypin 2 diabeetikon liikuntasuositus pitää sisällään sekä kestävyysliikuntaa että voimaharjoittelua.

Voima- eli kuntosaliharjoittelu parantaa sokeritasapainoa

Lihaskudos on ensiarvoisen tärkeä diabeetikon sokeriaineenvaihdunnalle. Eräs varhainen muutos tyypin 2 diabeteksessa on lihaskudoksen insuliiniresistenssi. Voimaharjoittelututkimukset diabeetikoilla ovat osoittaneet insuliiniherkkyyden parantuvan selvästi. Siten kuntosaliharjoittelu, joka lisää lihasmassaa, vaikuttaa tehokkaalta diabeteksen hoitomuodolta. Veren sokerihemoglobiinilla, joka kuvaa pitkäaikaista sokeritasapainoa, on havaittu selvä yhteys reisilihaksen poikkipinta-alaan. Toisin sanoen, mitä isompi lihas, sen alhaisempi sokeriarvo. Lihasmassan kasvu johtaa insuliiniherkkyyden parantumiseen osittain sen vuoksi, että sokerin varastoitumistila lihaksessa suurenee. Voimaharjoittelun myönteiset vaikutukset liittyvät myös aineenvaihdunnan parantumiseen. Esimerkiksi lepoaineenvaihdunta lisääntyy lihasmassan kasvun myötä ja edesauttaa painonhallintaa.

Diabeetikon liikunta

Tuore liikunnan käypä hoito -suositus ja 2009 syksyllä julkaistu diabeteksen käypä hoito -suositus kehottaa diabeetikkoja harrastamaan liikuntaa vähintään 30 minuuttia kerrallaan 5 päivänä viikossa. Painonhallinnassa korostetaan pitkäkestoista ja kohtalaisen rasittavaa liikuntaa. Lisäksi tehokkaaksi liikuntamuodoksi suositellaan kestävyysliikunnan ja lihasvoimaharjoittelun yhdistelmää. Lopuksi on syytä muistuttaa, että diabeetikon mahdollinen piilevä sepelvaltimotauti ja muut verenkiertoelimistön sairauksiin liittyvät vaaratekijät, kuten esimerkiksi kohonnut verenpaine, on otettava huomioon liikuntaa suunniteltaessa.