Vanhusten kivunhoito ja kipulääkitys

Tehokkaan ja turvallisen kipulääkityksen löytäminen ikäihmiselle voi olla vaikea. Kivun syyn hoito, esim. vaikeasti kuluneen nivelen korvaaminen keinonivelellä on useimmiten tehokas ja turvallinen vaihtoehto pitkäkestoiselle oireenmukaiselle hoidolle.
Vanhukselle lääkitystä valittaessa tulee aina selvittää potilaan muut sairaudet ja niihin käytettävät lääkkeet sekä aiempien hoitojen mahdollisesti aiheuttamat yhteisvaikutukset ja sivuvaikutukset. Elimistön sietokyky lääkityksille huononee iän myötä ja erilaiset sivuvaikutukset ja yhteisvaikutusten tuomat ongelmat ovat tavallisempia.
Yleisenä periaatteena on aloittaa kipulääkitys pienellä ja hyvin siedetyllä annoksella. Annosta voidaan nostaa vähitellen, jos sivuvaikutuksia ei ilmene tai sivuvaikutukset ovat siedettävällä tasolla kipulääkkeestä saatavaan hyötyyn nähden. Osa sivuvaikutuksista kuten vahvan kipulääkkeen aiheuttama
ummetus saattaa vaatia oman erillisen lääkityksensä.
Kipulääkkeet tulee aloittaa yksi kerrallaan seuraten sekä vaikutusta kipuun ja muihin kipuun liittyviin oireisiin kuten
unettomuuteen. Samalla seurataan myös lääkityksen sivuvaikutuksia ja mahdollisia yhteisvaikutuksia muiden lääkitysten kanssa. Seurannassa olisi suotavaa kirjata vaikutukset ylös alkuun päivittäin käyttämällä esimerkiksi
kipupäiväkirjaa.
Myös vanhusten kipua hoidettaessa erilaiset kipulääkkeet ovat vain osa kivun kokonaisvaltaista hoitoa. Parhaimmillaan lääkehoito toimii silloin kun se parantaa toimintakykyä mahdollistaen kuntoa ja terveyttä kohentavan liikkumisen, helpottaa sosiaalisten suhteiden hoitamista ja auttaa aktiiviseen, normaaliin elämään. Myös vanhuspotilailla erityisesti pitkäaikaisen kivun oheisongelmiin kuuluva
depressio ja unihäiriö saattavat vaatia omat erityiset hoitonsa.