Ihotautilääkäri

Pienempi fontti Suurempi fontti   Tulosta Lähetä ystävälle

Sienitautien hoito

Julkaistu 15.02.2006

Ihmisille ihon sienitauteja aiheuttavat sienet ovat joko hiivasieniä (candida-laji) tai rihmasieniä (Trichophyton- tai Epidermophyton-lajit). Pääsääntöisesti sienitautia tulisi varmistaa sieniviljelyllä ennen hoidon aloittamista. Erityisen tärkeä sieniviljely on kynsisienitausissa. Ihon sienitautien hoidon valinta riippuu jossain määrin taudin aiheuttajasta, mutta myös ihottuman sijainnista.

Hiivasieni

Tunnetuin hiivasienen aiheuttama tauti on suun sammas. Antibioottikuurin seurauksena ilmaantuva emätintulehdus on myös varsin yleinen. Iholla hiivasieni aiheuttaa yleensä ihottuman taivekohdissa (rintojen alla, nivuksissa, sormien väleissä ja vatsan ihopoimuissa) . Eräät yleissairaudet, kuten sokeritauti, altistaa taivealueiden hiivatulehduksille. Joskus kynsistä otetuissa sieniviljelyissä löytyy rihmasienen lisäksi myös hiivasieni, jonka merkitys kynsisilsassa kuitenkin on epäselvä.

Hiivasienen hoito

Sienitulehdukselle mahdollisesti altistava yleissairaus on hoidettava mahdollisimman hyvin. Diabeteksen hyvä sokeritasapaino ennaltaehkäisee hiivatulehdusten syntyä. Koska hiiva viihtyy kosteissa olosuhteissa, on taivealueet pyrittävä pitämään mahdollisimman kuivina. Pesun ja suihkun jälkeen taivealueiden huolellinen kuivaaminen pyyhkeellä on tärkeää. Taivealueille asetetut puuvillakankaan suikaleet keräävät hyvin kosteutta ja pitävät alueen kuivana ja ilmavana.

Ihon hiivatulehduksen hoitoon riittävät yleensä varsin hyvin reseptivapaat voiteet. Suurin osa näistä kuuluvat ns. imidatsoliryhmään. Varsin tehokkaita ovat myös vanhan ajan penslaukset ja kylvetykset , joiden käyttöön saattaa liittyä ongelmia kuten ihon ja vaatteiden värjääntymistä.

Paikallisesti käytettävät voiteet ja liuokset eivät ole riittävän tehokkaita. Silloin saatetaan tarvita hoitoa sisäisillä sienilääkkeillä. Näitä saa vain lääkärin kirjoittamalla reseptillä.

Rihmasienitulehdus eli silsa

Rihmasienen aiheuttaman ihottuman tavallisin sijainti on varpaanväleissä , josta tulehdus saattaa levitä jalkapohjaan (Tinea pedis), kynsiin (Tinea unguium) ja nivuksiin (Tinea cruris). Joskus sieniläiskiä ilmaantuu myös muualle raajoihin ja vartalolle (Tinea corporis). Hiuspohja saattaa myös toimia ensimmäisenä ilmestymispaikkana (Tinea capiti). Rihmasienet, jotka aiheuttavat sienitulehduksia, kuuluvat yleensä trichophyton- ja harvemmin epidermophyton-lajiin. Lajimääritys ei hoidon kannalta ole kovin tärkeä, koska melkein kaikki lajit ovat herkkiä kaikille markkinoilla oleville lääkkeille.

 

 

 

Rihmasienen hoito

Jos rihmasieni esiintyy vain iholla (varpaanvälit, nivukset, vartalo) riittävät samat reseptivapaat sienilääkkeet kuin hiivasienitulehduksen hoidossa. Joskus tauti saattaa olla sitkeä ja vaatia parantuakseen lääkärin määräämiä voiteita tai sisäisiä lääkkeitä.

Rihmasienen aiheuttaman kynsisilsan hoito

Kynsisilsan hoito on vaativaa, eikä se aina onnistukaan. Aiemmin ainoa käytössä ollut lääke griseofulviini vaati pitkää hoitoa, jopa 6-12 kuukautta eli kunnes uusi kynsi oli kasvanut täyteen mittaansa. Tähän lääkehoitoon oli liitettävä kynnen kemiallinen poisto (ns. ureahoito). Joskus näkee kynsiä poistettavan ilman sisäistä hoitoa, mikä on täysin turhaa, koska uudestaan kasvava kynsi tulee olemaan yhtä lailla sienen vaurioittama kuin poistettu kynsi.

Viime vuosina olemme saaneet uusia tehokkaampia lääkkeitä kynsisienen hoitoon. Kynsisilsan hoitojaksot näillä lääkkeillä ovat lyhentyneet 3-4 kuukauteen ja teho on parantunut. Alkuun näiden lääkkeiden uskottiin tehoavan lähes aina, mutta käytäntö on osoittanut, että ensimmäiset arviot olivat liian optimistisiä ja paranemisprosentti lienee parhaimmillaankin 70. Parantumisella tarkoitetaan, että kynnet vielä vuoden kuluttua hoidon lopettamisesta sekä ulkonäöltään että sieniviljelyssä ovat terveet. Alkuun uskottiin myös, ettei kynnen poistoa tarvita näiden uusien lääkehoitojen yhteydessä, mutta jos isovarpaan kynnessä on myös sieni, saattaa kynnenkemiallinen poisto olla aiheellista.

Nykyisin käytössä olevat lääkkeet aiheuttavat vähemmän sivuvaikutuksia kuin vanhat. Sisäisesti otettavien sienilääkkeiden hoitojen yhteydess on huomioitava muut samanaikaiseti käytössä olevat lääkitykset, koska yhteisvaikutuksia saattaa joidenkin lääkkeiden kanssa esiintyä.

Kynsisilsan lääkehoidon lisäksi suositellaan eräitä toimenpiteitä. Kenkien on syytä antaa levätä muutama viikko, jotta niihin jääneet sienirihmat kuolisivat. Jalkoja on suihkutettava ja kuivatettava päivittäin. Sukkia on vaihdettava päivittäin.

Rihmasienen aiheuttaman hiuspohjatulehduksen hoito

Myös hiuspohjan sienitulehduksen hoito on vaativaa. Hoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin kynsisienessä, mutta hoito on hyvä tapahtua asiantuntevan lääkärin seurannassa, joka suunnittelee hoidon laadun, pituuden ja tarvittavat tukihoidot.

Rihmasienen ennaltaehkäisy

Yleisissä kosteissa tiloissa liikkuessa on hyödyllistä käyttää jalkineita itsensä ja muiden suojaamiseksi infektiolta. Suihkutiloissa muovisten rantasandaalien käyttö on suositeltavaa. Kynnet on syytä pitää lyhyenä. Kynnen tökkiessä kengän kärkeen syntyy kynteen pieniä repeämiä, joihon sieni tarttuu hyvin, mikä on varsin tavallinen ongelma esimerkiksi urheilijoilla.





Arvostele artikkeli
3.2 (31 arvostelua)
Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa:
Ei pidä paikkaansa Pitää paikkansa
Lukijoiden kommentit (1)
Näytä kommentit

kynsisienestä kärsivä (vieras)

28.03.2011 13:49

 

oikein hyvä artikkeli,sain hyvää tietoa

 


Kirjoita oma kommenttisi
Kommentti:
Nimimerkki:

Valitse tarkasteeksi "Asiantuntija" (kohta 6)

Varmistus:



PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot