Lasten ihonhoito

Lasten atooppinen iho

Pikkulasten atooppinen ihottuma

10 % pikkulapsista sairastaa atooppista ihottumaa. Pojilla atooppinen ihottuma on yleisempää kuin tytöillä.

Pikkulapsien atooppista ihottumaa kutsutaan useasti maitoruveksi. Ainoastaan maito yksin tuskin koskaan aiheuttaa ihottumaa.

Oireet

Lapsen ensimmäisten elinviikkojen aikana ilmenevä maitorupi muistuttaa tali-ihottumaa. Vauvan päänahka punoittaa ja hilseilee ja hautuvat ihopoimut kaulassa, kainaloissa, nivusissa, pakaravaossa, reisi- ja polvitaipeissa samoin punoittavat ja hilseilevät. Ihottuma ei kutise. Tali-ihottumaa muistuttava maitorupi häipyy pikkulapselta puolesta vuodesta kaksivuotiaaseen mennessä. Puolet lapsista tulee oireettomiksi ja toisella puolella lapsista tauti jatkuu taiveihottumana. 

Läiskäinen maitorupi ilmenee poskissa ja raajoissa muutaman kuukauden iästä. Tässä tautimuodossa ilmenee kudosnestettä erittäviä ihottumaläiskiä. Kudosneste rupeuttaa läiskät ja taudin laajassa muodossa ihottumaa on kasvojen ja taipeiden lisäksi myös vartalolla. Läiskien koko vaihtelee muutamasta millimetristä useisiin senttimetreihin. Ihottuma kutisee jonkin verran, mutta harvoin sietämättömästi.

Eniten lasta vaivaa atooppisen ihottuman muoto, jossa ihottumaläiskissä on jatkuva tai ainakin tiheästi uusiva tulehdus. Ihottumaläiskät rupeutuvat ja rupien alta paljastuu verta tihkuva haavapinta. Tämä tautimuoto voi alkaa parivuotiaana ja saattaa jatkua kouluikään asti. Vaiva on pojilla tyttöjä yleisempi.

Pikkulapsilla sekä tali-ihottumaa muistuttava ihottuma, että läiskäinen tautimuoto voivat levitä koko vartalolle ns. erytrodermiaksi.

Vaippaihottuma on eritteiden aiheuttamaa ärsytysihottumaa, mutta se vaivaa atoopikkoja useammin kuin terveihoisia pikkulapsia.

Taudin toteaminen

Alle kaksivuotiaalla lapsella ihottuma on tavallisesti atooppista ihottumaa. Lääkäri tunnistaa atooppisen ihottuman jo pelkän ihottuman ulkonäön perusteella.

Mikäli atooppinen ihottuma on pikkulapsella hyvin laaja-alainen ja vaikea se on useasti ruoka-aineallergian aiheuttama tai ainakin sen pahentama. Tästä syystä tehdään ihopistokokeita ja verikokeita allergian selvittämiseksi. Testituloksissa saattaa näkyä reagointia jollekin testatulle ruoka-aineelle, vaikka kyseinen ruoka-aine ei oireita aiheuttaisikaan. Pelkän testituloksen perusteella ei koskaan aloiteta ruokavaliohoitoa.

Pikkulapsista (alle yksivuotiaista) vain joka toinen hyötyy allergiatestauksesta. Puolilla lapsista allergioita joudutaan tutkimaan välttämis-altistus ruokavaliokokeilla.

Omahoito

Mitä enemmän pikkulapsella on ihottumaa, sitä tiheämmin ihoa tulisi pestä ja kylvettää. Iho vettyy täysin 15 minuuttia kestävän kylvyn aikana. Vesi irrottaa ruvet iholta ja pesee pois ihottumaa pahentavat bakteerit.

Ihottuma-alueet hoidetaan 1 % hydrokortisonivoiteella kerran päivässä. Mikäli ihottuma on laaja-alainen, on kortisonivoitelu syytä tehdä aamuisin, ettei voiteesta imeytyvä kortisoni haittaisi lapsen kasvua. Kortisonivoidetta tulisi käyttää korkeintaan kasi viikkoa säännöllisesti ja hoitojakson jälkeen pidetään ainakin 10 päivän tauko lääkevoiteen käytössä. Hyvässä vaiheessa voiteeksi riittää perusvoide kerran tai kahdesti vuorokaudessa.

Pikkulapsilla ihoa vasten käytettävien vaatteiden tulisi olla mahdollisimman sileitä, merseroitua puuvillaa tai sileää keinokuitua, mikrokuitua tai silkkiä.

Täysimetys on suositeltavaa 4-6 kuukauden ikäiseksi. Pidempi täysimetys saattaa lisätä allergiavaaraa. Imettävän äidin ei ole syytä ryhtyä noudattamaan mitään allergiaruokavaliota omatoimisesti. Myöskään pikkulapsen ruokavaliosta ei tule jättää pois mitään ruoka-aineita varmuuden vuoksi. Mikäli erikoisruokavalioon päädytään, tulee edeltävästi tehdä perusteellisia tutkimuksia.

Erilaisten pre- ja probioottien käytön hyödyllisyydestä atooppisen ihottuman hoidossa ja estämisessä on toistaiseksi melko vähän lääketieteellistä näyttöä.

Milloin lääkäriin?

Jos pikkulapsella on laaja-alainen, kovasti kutiseva ja rupeutuva ihottuma on parasta kääntyä lääkärin puoleen. Mikäli ihottuman aiheuttajaksi epäillään jotain keskeistä ruoka-ainetta eli maitoa tai viljoja, on hyvä hakeutua erikoislääkärin vastaanotolle.

Lääkäri voi tarvittaessa määrätä lapselle myös hydrokortisonia tehokkaampia lääkevoiteita. Jos lapsen ihottuma kutisee öisin voimakkaasti, voidaan kutinan hoitoon käyttää myös väsyttäviä antihistamiineja, lapsen ja vanhempien yöunen turvaamiseksi. Pikkulapsen atooppisen ihottuman hoitoon tarvitaan antibioottikuuri vain hyvin harvoin.

Ehkäisy

Pikkulapsen kasvuympäristö ei vaikuta atooppisen ihottuman esiintyvyyteen. Rintaruokinnan pituus, muut ravintotekijät ja probioottisten elintarvikkeiden käyttö eivät myöskään todennäköisesti vaikuta atooppisen ihottuman syntyyn.

Leikki- ja kouluikäisen atooppinen ihottuma

Kouluikäisistä lapsista noin 15 % sairastaa atooppista ihottumaa, joka ilmenee tavallisimmin taiveihottumana. Atooppinen ihottuma voi oireilla myös läiskäisenä, rupeutuvana ihottumana, joka saattaa myös tulehtua useasti. Atooppinen ihottuma saattaa esiintyä myös ns. ratsupaikoissa eli pakaroissa ja reisissä. Käsi-ihottuma on myös atooppisen ihottuman ilmenemismuotoja. Tytöt ja pojat sairastavat yhtä usein atooppista ihottumaa. Pojilla käsi-ihottuma ja toistuvat ihotulehdukset ovat yleisempiä, kun taas tytöt useasti kärsivät ns. ratsupaikkaihottumasta.

Oireet

Taiveihottuma: Iho paksuuntuu ja usein tulehtuukin jatkuvan raapimisen seurauksena taivealueilla, kaulassa, ranteissa, kyynär- ja polvitaipeissa sekä nilkoissa. Ihon paksuuntumista kutsutaan jäkälöitymiseksi. Jäkälöitymistä voi ilmetä raajoissa myös ojentajapuolilla, polvissa ja kyynärpäissä.

Uusiutuvat ihotulehdukset: Suurimmalta osalta atoopikkoja löytyy ihosta Stafylococcus aureus- bakteeri. Usein atoopikon iholta on myös löydettävissä A- tai G-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki. Nämä bakteerit voivat aiheuttaa ihotulehduksen, märkäruven tai karvatuppitulehduksen. Stafylokokkibakteerit erittävät ihoa ärsyttäviä ns. superantigeeneja, jotka voivat pahentaa ihottumaa.

Ratsupaikkaihottuma: Ratsupaikkaihottuma saattaa olla atoopikon vaivana nuoruusikään asti. Ihottuma on kuivaa ja kutisevaa pakaroissa ja reisissä. Ratsupaikkaihottumalla on taipumus rupeutua ja tulehtua herkästi.

Käsi-ihottuma: Käsi-ihottumaa esiintyy joskus jo vauvoilla, mutta tavallisimmin kouluiästä noin 30 ikävuoteen asti. Atoopikot saavat terveihoisia herkemmin myös ärsytysihottumaoireita käsiinsä, taipumus infektioekseemaan on myös lisääntynyt. Miespuoliset henkilöt sairastavat käsi-ihottumaa naisia useammin.

Valkohilse (pityriasis alba): on yleinen oire 3-12 vuotiailla lapsilla, harvemmin se voi esiintyä myöhemminkin, 16 vuotiaaksi asti. Sitä tavataan noin 10 %:lla kouluikäisistä. Valkohilseessä iholle nousee punertavia läiskiä, varsinkin poskiin. Läiskät ovat epätarkkarajaisia ja karvatuppien aukot ovat lievästi kohonneet. Läiskiin muodostuu vaaleaa hilsettä. Tavallisesti läiskät katoavat muutamassa viikossa tai kuukaudessa, mutta voivat kestää kauemminkin. Läiskä on vuodesta kahteen muuta ihoa vaaleampi.

Ihon valkotäpläisyys (leukoderma): tarkoittaa ihon pigmentin vaalenemista ihottuman parantuessa. Ihon pigmenttisolut toimivat normaalisti. Ihon pigmentin vaalenemiseen on kaksi syytä: ihottumainen iho uusiutuu tervettä nopeammin ja kuluttaa mahdollisen rusketuksen pois ja toisaalta tulehtunut iho ei myöskään rusketu normaalisti.

”Kumisaapasihottuma jalkapohjissa” ja ”lumipalloihottuma” sormissa ja kämmenissä syntyvät nekin atooppisen taipumuksen perustalta. Molemmissa ihottumissa iho on kuiva, halkeileva ja hilseilevä.

Atooppista ihottumaa sairastavilla esiintyy useammin perinnöllistä ihomuutosta iktyoosia eli "kalansuomutautia". Talirauhastiehyiden sarveistappeja (keratosis pilaris) nähdään usein atooppista ihottumaa sairastavilla.

Silmäluomi-ihottuma liittyy nuorilla henkilöillä usein ruoka-aineallergiaan.

Huulitulehdus eli keiliitti liittyy myös usein ruoka-allergiaan. Joillakin lapsilla on tapana pureskella huuliaan, mutta huultenpurijan ihomuutokset ovat erotettavissa atoopikon oireista.

Neurodermatitis nuchae on voimakkaasti kutiseva raavittu ihottumaläiskä niskan alueella. Se esiintyy tavallisimmin murrosikäisillä tytöillä ja nuorilla naisilla. Tämä ihottumaläiskä voi olla ainut merkki atooppisesta ihottumasta.

Taudin toteaminen

Lasten atooppinen ihottuma diagnosoidaan oireiden perusteella. Ihotestit ja verikokeet (Immuno CAP, ”RAST”) ovat avuksi vain ruoka-aineallergiaa epäiltäessä. Näillä tutkimuksilla löydetään suurin osa allergioista. Testitulos kertoo, mitkä aineet mahdollisesti pahentavat ihottumaa. Lopullisen diagnoosin antavat välttämis-altistuskokeet, mikäli epäillään oireen aiheuttajaksi jotain keskeistä ruoka-ainetta. Allergiaruokavaliota ei tule koskaan aloittaa varmuuden vuoksi. Suurin osa kouluikäisten allergiaruokavalioista on täysin turhia ja kenties ravitsemuksellisesti haitallisiakin. Iholta ei yleensä oteta bakteeriviljelyjä ja antibioottihoito on tarpeen erittäin harvoin.

Omahoito

Atoopikkolapsen pesemistä tai uimista ei tarvitse rajoittaa. Mitä tulehtuneemmalta ja rupisemmalta iho vaikuttaa sitä enemmän sitä tuleekin pestä runsaalla vedellä ja kunnon saippuapesuilla. Yksiprosenttista hydrokortisonivoidetta tulisi käyttää kerran tai kahdesti päivässä, 2–3 viikon ajan. Sen jälkeen samaa voidetta voi käyttää kaksi kertaa viikossa, muutaman kuukauden ajan. Jatkohoito voidaan tehdä viikon peräkkäisinä päivinä tai 3–4 päivän välein. Perusvoiteita käytetään tavalliseen tapaan. Reseptittä saatavista antihistamiineista ei ole merkittävää hyötyä kutinan estossa. Lisäravinteiden tai muidenkaan luontaistuotteiden tehosta atooppisen ihottuman hoidossa ei ole luotettavaa lääketieteellistä näyttöä.

Auringonvalo kesällä rauhoittaa lähes kaikkien atoopikkolasten ihottumaoireita. Myös 1–3 viikon pituinen matka etelän aurinkoon talvikautena lievittää useimpien ihottumaoireita. Solariumista ei ole hyötyä atooppisen ihottuman hoidossa.

Milloin lääkäriin?

Jos lapsen ihottuman kutina häiritsee nukkumista, ihottuma häiritsee kosmeettisesti tai sosiaalisesti, iho on rupinen ja erittävä tai epäillään ruoka-aineallergiaa, on viisasta kääntyä lääkärin puoleen. Hoitovaihtoehtoina ovat hydrokortisonia tehokkaammat kortisonivoiteet ja uudet kalsineuriini-inhibiittorivoiteet (takrolimuusi ja pimekrolimuusi), antibiootti ja/tai kortisonikuurit suun kautta ja valohoidot. Leikki-ikäisten kutinaa voi iltaisin lääkitä myös väsyttävillä antihistamiineilla, jotka parantavat unen laatua yöllä. Tottumisvaaraa ei ole.

Ehkäisy

Leikki- ja kouluikäisen lapsen kasvuympäristö ei vaikuta atooppisen ihottuman esiintyvyyteen. Rintaruokinnan pituus, muut ravintotekijät ja probioottisten elintarvikkeiden käyttö eivät myöskään todennäköisesti vaikuta atooppisen ihottuman syntyyn.

Lähde: Lääkärikirja Duodecim

29.6.2009

Matti Hannuksela