Verenkiertojärjestelmä
Julkaistu 22.04.2009
Verenkiertojärjestelmä eli kardiovaskulaarinen järjestelmä
muodostuu verisuonistosta, joka kuljettaa verta elimiin ja kudoksiin, sekä
pumppaavana moottorina toimivasta sydämestä. Hapettunutta verta ulos sydämestä kuljettavat verisuonet eli valtimot
ovat kovan paineen ja jatkuvan sykkivän virtauksen alaisia. Suonia, jotka palauttavat verta sydämeen
hapetettavaksi kutsutaan laskimoiksi. Laskimoissa vallitsee paljon
alhaisempi paine.
Valtimoiden sisäpintaa peittää ohut solukerros nimeltään
endoteeli. Endoteelin alla on lihaskerros, joka vastaanottaa valtimon
läpimittaa ohjaavia signaaleja endoteelilta ja ulkoisilta hermoilta.
Lihaskerroksen supistuminen lisää vastusta sydämestä tulevan veren virtaukseen,
mikä taas lisää verenpainetta.
Supistumisen toinen vaikutus on veren virtauksen
rajoittaminen tiettyihin kudoksiin.
Sydämen nelilokeroinen paine- ja imupumppu koostuu kahdesta kammiosta ja eteisestä, joita molempia
on yksi vasemmalla ja oikealla puolen. Sydämen läpät eli venttiilit ohjaavat
verenvirtausta lokeristoissa oikeaan suuntaan. Sydän on lihaskudosta ja sitä
kutsutaan myokardiumiksi. Sydämen lihaskudos on paksuimmillaan vasemmassa
kammiossa, joka on sydämen tärkein pumppaava elementti. Vasemman kammion
kohdalla olevan sydänlihaksen rytmikäs supistelu luo paineen, joka riittää
kuljettamaan veren valtimoiden läpi elimiin ja kudoksiin johtaviin hiussuoniin.
Tätä painetta kutsutaan systoliseksi verenpaineeksi eli yläpaineeksi.
Supistumisen jälkeen sydänlihas rentoutuu ja kammiot laajenevat, jolloin veri
pääsee sisään ennen seuraavaa supistumista. Nämä rytmiset supistelut voidaan
tuntea pulssina. Supistuminen tapahtuu, kun sydämen yläosassa esiintyvät
sähkösignaalit leviävät sydänlihakseen ja saavat näin lihaskudokset
supistumaan. Supistumisten nopeus harmonisoidaan lihasten, elinten ja muiden
kudosten tarpeiden mukaan niin, että työn ja levon, aktiivisuuden ja
passiivisuuden välillä vallitsee tasapaino.

Sydänlihaksen huollosta vastaavat aorttaläpän yläpuolelta
lähtevät kaksi sepelvaltimoa jotka tuovat hapettunutta ja ravinnerikasta verta
sydänlihassoluille.