Lihavuus - "kansantauti"

Mikä aiheuttaa lihavuutta?

Elinympäristö

Lihava perhe

Energiatasapaino

Yksittäisen ihmisen lihominen on seurausta siitä, miten hän elää, miten paljon päivässä hän syö ja juo eli saa energiaa ja miten paljon sitä kuluttaa (perusaineenvaihdunta ja liikunta).

Pitkäaikainen ylimääräisen energian kertyminen merkitsee lisäkiloja.

Yksinkertaistaen: jos syö enemmän kuin kuluttaa, tulee lisäkiloja eli kehon rasvakudos lisääntyy

29 300 ylimääräistä kilojoulea / 7 000 ylimääräistä kilokaloria aiheuttaa yhden painokilon.

Yhden ylimääräisen painokilon saat helposti aikaan esimerkiksi millä tahansa seuraavista:

• 5 isoa pussia (300 g) perunalastuja 32.760 kJ / 7.830 kcal
• 8 suklaalevyä (170 g) 31.300 kJ / 7.480 kcal
• 14 Quarter Pounder -hampurilaista 30.940 kJ / 7.420 kcal
• 15 isoa annosta (150 g) ranskalaisia perunoita 29.500 kJ / 7.050 kcal
  

Elinympäristö ja elintaso

Syynä koko väestön lihomiseen pidetään mm. elinympäristön muutoksia: maataloustöiden vaihtumista tehdastöihin, yhteiskunnan autoistumista ja teknologian jatkuvaa lisääntymistä. Seurauksena energian kulutus - työn raskaus ja työn tekemiseen tarvittava liikunta sekä yleensä arkiliikunta - on vähentynyt.

Jopa lasten juoksemista suosivat leikit ovat vaihtuneet istuallaan pelattaviin tietokonepeleihin.

Samalla elintaso länsimaissa on lisääntynyt. Ruuan hygieninen laatu on parantunut ja sitä on tarjolla runsaasti. Koostumus ei ole kehittynyt pelkästään myönteisesti. Rasvoista ja hiilihydraateista koostuvat ruoka-aineet ovat hinnaltaan edullisia suhteessa runsaskuituisiin hedelmiin ja vihanneksiin tai valkuaispitoisiin ruoka-aineisiin. Myös alkoholin kulutus on kasvanut. Energian saanti on lisääntynyt.

Pelastukseksi lihavuutta vastaan ovat tulleet monet tutkimukset, joilla on etsitty tietoa terveellisestä ruokavaliosta - energiamääriltään pienistä ruokavalinnoi

sta - ja sopivasta liikunnasta. Arkiliikunnan vähentyessä vapaa-ajan liikuntaharrastusten määrä on kasvanut.

Lihava perhe - perinnöllisyys, tottumukset ja tavat

Lihavuuteen altistavasta perimästä on ankeampina aikoina ollut hyötyä hengissä säilymisen kannalta. Lihavuuden tiedetään olevan osittain perinnöllistä. Esim. lapsuusiän lihavuudesta katsotaan periytyvyyden selittävän 25-40 %. Epäselvempää on mitkä ominaisuudet periytyvät ja mikä niiden keskinäinen osuus on: sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunta, rasva- ja lihaskudoksen aineenvaihdunta, autonomisen hermoston toiminta, ruokahalun säätely tai persoonallisuustekijät. Lihavuuden periytyvyyteen vaikuttavia geenejä on löydetty eri puolelta perimäainesta, joten yhden ainoan tekijän ei voi katsoa selittävän ilmiötä.

Jos molemmat vanhemmat ovat lihavia, kaksi kolmesta lapsesta perii saman taipumuksen. Perinnölliseltä vaikuttavaa lihavuutta ei kuitenkaan voi pitää vaarattomampana kuin muutakaan lihavuutta. Lasten ennaltaehkäisevään tapa- ja tottumuskasvatukseen tulisi kenties panostaa tavallistakin enemmän.

Vähän energiaa kuluttavasta elämäntavasta on tullut monille perheille tottumus. Jos isä makaa työpäivän jälkeen sohvalla ja tuijottaa televisiota, lapsetkin oppivat siihen ja toteuttavat tapaa myöhemmin omassa elämässään.

Ruokavalio ja ruokailutavat ovat perheen sisäisiä tottumuksia, jossa vastuuta ei voi jättää lapsille. Jos kotona ei ole ruoka-aikoja, vaan jokainen käy vuorollaan jääkaapilla ja lapset ostavat pahimpaan nälkäänsä "roskaruokaa", lapset eivät opi oikeita ravintotottumuksia. Valistuksella on vaikutusta, sillä on osoitettu että perheen koulutustasolla on merkitystä ruokavalinnoissa, liikuntatottumuksissa ja lasten lihavuuden esiintyvyydessä.

Tiesitkö, että esimerkiksi mieltymys makeaan ja suolaiseen ovat opittuja tottumuksia ja että niistä voi myös opetella luopumaan.

Lapsilla lihavuuden hoidon päätavoitteena on lihavuuden ehkäisy heti siinä vaiheessa, kun painon nousua alkaa näkyä. Ehkäisykeinoja ovat syömisen säännöstely, ruuan vähärasvaisuus ja runsaskuituisuus sekä päivittäisen arkiliikunnan lisääminen tai urheiluharrastuksen aloittaminen. Koska kysymyksessä on kasvava lapsi, painotavoite on sovittava yksilöllisesti.

Energiatasapaino

Energiaa kuluu koko ajan, silloinkin kun lepäämme. Kun lasketaan yhteen perusaineenvaihdunnan energiankulutus ja lihasten käyttämä energia (liikunta), saadaan kokonaisenergiankulutus.

Mitä enemmän liikumme, sitä suuremmaksi kulutus kasvaa. Jokainen voi itse vaikuttaa energiankulutukseensa lisäämällä tai vähentämällä liikuntaa. Energian peruskulutukseen sen sijaan emme voi vaikuttaa.

Naiset kuluttavat keskimäärin 7.500 - 8.800 kJ / 1 800 - 2 100 kcal energiaa päivässä.

Miehet kuluttavat keskimäärin 9.200 - 10.900 kJ / 2 200 - 2 600 kcal energiaa päivässä.

Energian tarve aikuisilla kJ/vrk - kcal/vrk

Kevyt työ, säännöllinen liikunta

Kevyt työ, ei säännöllistä liikuntaa

Naiset

Kevyt työ, säännöllinen liikunta

Kevyt työ, ei säännöllistä liikuntaa

Energiaa saadaan ruuasta. Ruuan määrästä ja laadusta riippuu, miten paljon energiaa kertyy. Jokainen voi vaikuttaa henkilökohtaisin valinnoin saamaansa energiamäärään.

Jos energian saanti ja energian kulutus ovat yhtä suuret, puhutaan energiatasapainosta.

Jos energian saanti on suurempaa kuin energian kulutus, ylimääräinen energia varastoituu rasvana eli meille alkaa kertyä lisäkiloja. Lihominen tapahtuu hiipivästi energiataseen ollessa pitkiä aikoja positiivinen. Tämä voi syntyä esimerkiksi säännöllisestä iltavoileivän nauttimisesta tai koiranulkoilutuksen poisjäämisestä. Yksittäisten juhla-aikojen ylensyömisestä ei aiheudu lihomista silloin, kun energiatase on muuten tasapainossa.

Jos energian kulutus on suurempaa kuin energian saanti, elimistö käyttää hyväkseen kertyneitä rasvavarastoja eli tapahtuu laihtumista.

Ruokahalun hillintä