Yleislääkäri

Pienempi fontti Suurempi fontti   Tulosta Lähetä ystävälle

Dysfasia - lapsen kielen- ja puheenkehityksenhäiriö

Julkaistu 28.11.2005
Dysfasia on yläkäsite vaikeille kielen- ja puheenkehityksen häiriöille. Se sisältää monia erilaisia oirekuvia ja vaikeusasteiltaan erilaisia ongelmaryhmiä, joiden perussyyksi ei ole todettu mitään muuta sairautta tai vammaa.

Dysfaattisia piirteitä voidaan havaita noin 2-vuotiaasta alkaen, mutta lievä dysfasia voi ilmetä vasta kouluiässä oppimisvaikeuksina. Lapsella voi olla vaikeuksia kommunikoida kielen avulla ja vaikeusaste voi vaihdella. Lievästi dysfaattinen lapsi selviää arkipäivän puhetilanteista melko hyvin, kun taas vaikeasti dysfaattinen lapsi voi olla jopa täysin puhumaton eikä ymmärrä kuin selkeitä muutaman sanan yksinkertaisia lauseita. Tyypillisiä puutteita ovat mm. ikätasoon nähden suppea sana- ja käsitevarasto, virheelliset sanahahmot, huomattavan epäselvä puhe, yksinkertaiset lauseet ja sanojen löytämisongelmat.

Dysfasia ilmenee erityisesti puheen tuottamisen ja/tai ymmärtämisen vaikeutena. Dysfaattisen lapsen kielen ja puheen kehitys viivästyy tai on poikkeavaa; sanaston, lauseiden, käsitteiden ja kieliopin oppiminen on hidasta. Lapsen voi olla vaikea käyttää puhettaan luontevasti keskustelussa. Kouluiässä vaikeudet tulevat esille lukemisessa ja kirjoittamisessa ja joskus myös matematiikassa. Kommunikoinnin tueksi lapsi voi tarvita puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä, kuten viittomia, bliss-symboleja ja kuvakommunikointia. Dysfaattisella lapsella voi olla myöshahmotushäiriöitä ja kömpelyyttä sekä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa.

Dysfasian yleisyys Suomessa on 1-3 % kustakin ikäluokasta. Dysfasian katsotaan johtuvan raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä. Usein myös perinnöllisillä taipumuksilla on merkitystä.

Usein dysfasiaan liittyy muita ongelmia kuten hahmotushäiriö, motorinen kömpelyys ja keskittymisvaikeudet. Ulkoiset ärsykkeet voivat häiritä ja kommunikaatio-ongelmat vaikeuttavat sosioemotionaalista kehitystä. Kouluiässä lukemaan ja kirjoittamaan opettelu on työlästä.

Dysfasian oletetaan johtuvan raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä. Myös perinnöllisillä tekijöillä voi olla merkitystä dysfasian syntyyn.

Uusimpien tutkimusten perusteella voidaan olettaa että dysfasiassa on kyseessä kuulohahmottamisen häiriöstä. Dysfaatikon on vaikea erottaa puheen äänteitä ja painotuksia ja tämä vaikeuttaa huomattavasti mm. lukemaan opettelemista.

Kielihäiriön diagnosointi

Jos lapsen kielenkehityksen häiriön perussyynä ei ole mikään nimetty sairaus tai vamma, kielihäiriötä sanotaan dysfasiaksi. Dysfasiadiagnoosi tehdään sulkemalla pois muut mahdolliset kielihäiriön syyt. Kielikyvyn häiriöt ovat erilaisia ja ne myös ilmenevät eri muodoissa riippuen lapsen iästä.

Kielihäiriöisillä lapsilla voi olla monia eri diagnooseja, yksi näistä on dysfasia. Puheen ymmärtämisen vaikeudesta kärsivien lasten tutkimiseen liittyy monia vaikeuksia. He eivät menesty ikätasonsa mukaisesti älykkyystesteissä, mutta on vaikea sanoa, johtuvatko puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet heidän älyllisen kehityksensä viivästymisestä vai huonontavatko kielelliset vaikeudet heidän menestymistään älyllistä suoriutumista mittaavissa testeissä.

Lisäksi dysfaattiset lapset ovat herkkiä reagoimaan tuntemattomiin ihmisiin. Jos tutkimuksia tekevät oudot ihmiset, joihin lapsi ei koe voivansa luottaa, voi totaalinen kieltäytyminen yhteistyöstä myös aiheuttaa ongelmia. Dysfaattinen lapsi voi yksinkertaisesti olla edes yrittämättä ymmärtää ja sulkee itsensä tutkimustilanteen ulkopuolelle.

Dysfasian lisäksi kielihäiriöisillä lapsilla voi olla diagnoosina esim. kehitysviivästymä, viivästynyt puheen kehitys tai kontaktihäiriö. Kielellisiä ongelmia voi myös olla lapsilla joiden perusdiagnoosi on jokin muu sairaus, esimerkiksi epilepsia.

Dysfaattisen lapsen kuntoutus

Dysfasia on laajasti invalidisoiva oireyhtymä, mutta sen tuomia ongelmia voidaan lieventää kuntoutuksen ja tukitoimien avulla. Kuntoutus on pitkäaikaista ja se vaatii suunnitelmallista yhteistyötä vanhempien, päivähoidon/koulun, terapeuttien ja hoitavan tahon kesken.

Tärkein dysfaattisen lapsen kuntoutusmuoto on puheterapia. Lisäksi hän voi tarvita esimerkiksi toimintaterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta.

Suunnitelman on oltava realistinen ja siinä on otettava huomioon lapsen yksilölliset piirteet. Toiselle sopii useampi terapia kerrallaan, toinen lapsi kokee herkästi terapiaväsymystä. Mitä aikaisemmin kuntoutus aloitetaan sitä paremmin lapsi tule selviytymään kielellisesti ja sosiaalisesti.

Puheterapialla on varsinkin alussa keskeinen asema. Kielellisten elementtien vahvistamisen lisäksi pyritään kehittämään lapsen kaikkia vuorovaikutustaitoja (kuuntelua, keskittymistä, yhteistyötä) sekä muistia leikin avulla.

Toimintaterapia kehittää lapsen hahmotusta, motoriikkaa, käden taitoja sekä silmän ja käden yhteistyötä.

Musiikkiterapialla tuetaan lapsen kommunikaatiohalua ja -valmiutta vahvistamalla sanoista riippumatonta viestintää. Myös keskittymiskyvyn parantuminen ja kuulon kaikkinainen harjaannuttaminen on tavoitteena. Onnistumisen kokemukset madaltavat osaltaan kynnystä kohti kielellistä kommunikaatiota.

Neuropsykologinen kuntoutus on suuntautunut kouluikäisten oppimisvaikeuksien helpottamiseksi.

Tietokonepohjainen kuntoutus on hyvä lisäapu mm. puheterapiassa.

On hyvä muistaa, että kaikkinaiset harrastukset vahvistavat lapsen vuorovaikutustaitoja ja itsetuntoa.

Kommunikointi dysfaattisen lapsen kanssa

Dysfaattisten lasten kielelliset ongelmat ovat vaihtelevia. Puhe voi olla epäselvää tai puuttua kokonaan, lapsella voi olla myös vaikeita ymmärtämisongelmia. Sujuvastikin puhuvan dysfaatikon ongelmana voivat olla puutteelliset kielen käyttötaidot. Tarvittaessa käytetään vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja: viittomia ja pic-kuvia.

Dysfaattisen lapsen kommunikointivaikeuksia voi helpottaa monella tavalla. Puhetta tukevien ja/tai korvaavien kommunikaatiovälineiden (esim. viittomat ja pic-kuvat) käyttö on paikallaan silloin kun lapsella on vaikeuksia tuottaa tai ymmärtää puhetta. Nämä välineet toimivat lapsen apuna niin kauan kuin lapsi niitä tarvitsee. Korvaavat kommunikointivälineet auttavat lasta ymmärtämään puhetta ja toisaalta ne auttavat lasta ilmaisemaan itseään. Korvaavia menetelmiä käytetään puheen rinnalla mahdollisemman paljon lapsen normaalissa kasvuympäristössä: kotona, päiväkodissa ja koulussa. Lapsen arkipäivää "kuvitetaan" sijoittamalla kuvia lähelle toimintaympäristöjä, josta ne ovat kätevästi käyttöön otettavissa

Tukiviittomat ovat hyvä apu puheen ymmärtämisen ja tuottamisen tukemisessa, sillä näkemiseen perustuva visuaalinen hahmottaminen on monelle dysfaatikolle vahvaa aluetta. Lapselle viitotaan lauseen keskeinen sana tai keskeiset sanat. Lapsen on helpompi muistaa viittoma kuin sana. Lapsen jännittyneisyys vähenee, kun hän pystyy ilmaisemaan mm. janoaan. Viittomat tukevat ja rikastuttavat lapsen puheilmaisua ja auttavat sanojen unohtuessa. Viittomat väistyvät sitä mukaan, kun lapsi oppii vastaavat sanat.

Pictogrammit ovat selkeitä mustavalkoisia helposti hahmotettavia kuvia. Niiden avulla lapsi oppii hahmottamaan päivän toimet esim. päivähoidossa. Usein lapselle tehdään oma pieni kirjanen, jossa on mm. viikon lukujärjestys tai hänelle tärkeitä asioita. Valokuvat, lehtikuvat ja piirtäminen ovat myös hyviä apukeinoja.

Vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönotto ei estä puheen kehittymistä, päinvastoin. Koska dysfaattisen lapsen on vaikea hahmottaa kuultua, rytmittää ja pitää mielessä peräkkäisyyksiä on luonnollista, että hän käyttää kuuntelemisen tilalla enemmän näkemiseen perustuvaa tietoa. Visuaalinen kanava mm. helpottaa viestin keskeisen osan havaitsemista ja muistamista. Menetelmiä käyttäessään keskustelukumppani (aikuinen) myös hidastaa ja selkeyttää puheilmaisuaan, joka helpottaa puheen vastaanottamista.

Siirtyminen tilanteesta toiseen on dysfaattiselle lapselle vaikeaa, tilanteiden selkiyttäminen päiväjärjestyksen ja kuvien avulla säästää myös vanhempien hermoja.

Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiokeinot ovat apuväline kommunikointiin kuten kainalosauvat ovat apuväline liikkumiseen.

// //]]> // //]]>




Arvostele artikkeli
3.6 (36 arvostelua)
Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa:
Ei pidä paikkaansa Pitää paikkansa
Lukijoiden kommentit (4)
Näytä kommentit

Sanna (vieras)

22.02.2014 21:33

 

Pojallani todettiin dysfasia muutama kuukausi sitten. Tässä on selkein kuvaus dysfasiasta, mitä on eteeni netissä tullut. Kiitos!
Tätä on nyt helppo luetuttaa sukulaisilla, jotka taivastelevat tätä tilannetta mm. sanomalla "Eihän pojassa mitään vikaa ole" tai "osaahan poika puhua". Olen aika väsynyt noihin kommentteihin..eivät nämä ihmiset ole päivittäin näkemässä tätä tilannetta.

 


Mummi (vieras)

14.03.2012 13:25

 

Etsin tietoa, jonka avulla voisin edes jotenkin saattaa lapsenlapseni käytöksen syyt opettajien ja muiden ihmettelijöiden tietoon. Väitetään ettei hänella ole dysfasiaa. Kuitenkin voin allekirjoittaa lähes kaiken tässä artikkelissa kerrotun.

 


Heidi (vieras)

15.07.2011 10:41

 

Tässä artikkelissa dysfasia on kuvattu selkeimmin tähän mennessä lukemistani. itselläni on tytär, jolla diagnosoitiin dysfasia pari vuotta sitten ja kaikki tässä artikkelissa lukemani pitää paikkansa.

 


synnove (vieras)

05.10.2008 21:55

 

Ymmärsin toimintaterapian käytön tarpeellisuuden puheenkehityshäiriön päivähoidossa, viittomin ja kuvin.

 


Kirjoita oma kommenttisi
Kommentti:
Nimimerkki:

Valitse tarkasteeksi "Ravinto" (kohta 4)

Varmistus:



PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot