Osteoporoosin esiintyvyys ja tunnistaminen

Laihdutus ja syömishäiriöt

Jo kauan länsimaiseen kulttuuriin on kuulunut hoikkuuden ja jopa ajoittain laihuuden ihannointi. Tämä on johtanut siihen, että lähes kaikki niin naiset kuin miehetkin, ovat jossakin elämänvaiheessa ainakin yrittäneet laihduttamista.

Kannattaa muistaa, että erityisesti naisilla ihonalainen rasvakudos on hyvin tärkeä naishormonin tuottaja. Estrogeenilla on luuhun erityisen vahva sen kuntoa ylläpitävä vaikutus. Painon lasku tietyn rajan alapuolelle johtaa helposti kuukautisvuotojen poisjääntiin, minkä taustalla on estrogeenin mataluus veressä.

Matalapainoisuutta pidetäänkin tällä hetkellä yhtenä merkittävimpänä osteoporoosin riskitekijänä naisten kohdalla ennen menopaussia. Painoindeksin (BMI) laskiessa alle 20, riski osteoporoosiin on jo olemassa. Esimerkiksi liikunnan lisäämisellä on vaikea korvata hormonitason mataluutta luukadon estossa. Toisaalta pitää muistaa, että erityisesti laihduttamiseen liittyy rasvakudoksen vähetessä myös lihasmassan pienentymistä. Näin erityisesti, jos riittäviä lihasharjoituksia ei yhdistetä painon pudotukseen. Tästä syystä laihduttaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota valkuaisen saantiin. Erityisesti ikääntyneiden painon pudotus on useimmiten varsin arveluttavaa erityisesti jos mistään merkittävästä ylipainosta ei ole kyse. Siitä lähes aina seuraa lihasvoiman vähenemistä ja jopa kaatumisalttiuden lisääntymistä.

Kaikki tietävät erityisesti tyttöjä ja nuoria naisia koskettavat syömishäiriöt, joista jotkut voivat olla jopa kohtalokkaita. Tällaisia sairaalloisia tiloja ovat anoreksia ja bulimia, joista edellinen on ruuasta ja syömisestä kieltäytymistä ja jälkimmäinen taas ahmimishäiriö, jossa syöty ruoka oksennetaan aterioinnin päätteeksi. Anorektikot kyllä useimmiten ovat hyvin aktiivisia liikkujia, mutta kuukautisten poisjäänti ja erittäin matalat naishormonitasot ovat huomattavasti suurempi luukatoa aiheuttava riski ja nämä potilaat kärsivätkin usein luunmurtumista. Nuoren naisen luusto on valmis vasta 18-20 -vuotiaana, joten tätä ennen tapahtuva riittämätön ravinnon saanti ja häiriintynyt hormonivaikutus heijastuvat luussa koko loppuelämän ajan. Näihin asioihin ei valitettavasti ole kiinnitetty riittävää huomiota.