Kiitoksia Tohtori.fi lukijoille. Sivusto uudistuu loppuvuoden aikana ja jatkossa löydät Tohtorin sisällön Terve.fi -sivuilta. Tämä takia et mahdollisesti löydä etsimääsi täältä tai sinut ohjataan Terve.fi -sivulle.

Foorumi
Kirjoittaja Viesti

starbu53

starbu53

Otsikko: Minun ( TOSI ) tarina.

Lähetetty: Ti Tou 8. 2012 - 15:18

Lainaa | Ilmoita

Heii! Lyhyesti lapsuudestani,elettiin 50-lukua.Vanhempani erosivat kun olin pieni,ja ymmärtämätön.Jäin iso-siskoni kanssa äidille,joka melko pian kohtasi uuden miehen
johon silmittömästi rakastui.Rakastumisen seurausta oli,että siskoni,ja minä jäimme huonolle hoidolle,Äiti näki,ainoastaan uuden rakkautensa.Ilman kahta lähisukulaista
tuskin olisin tätä tarinaa kertomassa.
Lapsuus on ihmisen tärkein kehitysvaihe! Tänä aikana kaikella on suuri merkitys.
Se on kliseistä,mutta näinhän se on,aika jolloin rakennetaan PERUSTA elämälle.
Jos talon perusta on heikko,olkoon muu rakennus miten vahva tahansa,sen "elin-
kaari" ei ole yhtä pitkä,kuin perustaltaan vahvan talon.Näin kävi minulle,jäin paitsi
näistä elämän vahvoista "RAKENNUSAINEISTA" rakkaus,hellyys,lämpö,hyväksyn-
tä,kannustus,tasapainoinen perhe-elämä.

Vuodet kuluivat,minä "kuluin" nopeammin.Vallitseva olotila,jota opin pitämään nor-
maalina oli vakio,koska olin pääosin nähnyt vain sitä elämää.Alkoholi tuli jossain vaiheessa "perhe-elämään" kasvavasti mukaan.Viikonloput juotiin,ja tapeltiin,
usein myös viikolla.Koulu ei maistunut,koska olin aina väsynyt,sekä nälissäni.
Kasvatusvastuussa olevat pitivät minua tyhmänä,alkoholisteissahan ei ole ko-
skaan vikoja...

17-vuotiaana pääsin vapaaehtoisena armeijaan,joka oli sen hetkisen elämäni onellisin hetki.En palannut enään koskaan armeijan jälkeen kotiini asumaan.

Eteenpäin,21-v.aviouduin,ja saimme 3-rakasta lasta.Kasvatusmetodini olivat erillaiset,kuin kotonani.Eihän siellä metodeja ollut,pääasia oli ,että pysyy poissa
jaloista,eikä kysynyt,eikä vaatinut mitään.Avioliittoa kesti 13-vuotta.Lapseni ovat
jo aikuisia,ja heillä on omat perheet,sekä lapset.Kerran kysyin heiltä "olinko se
hyvä perustuksen luoja" vastaus oli "kasvatamme omat lapsemme samoja me-
todeja noudattaen" no ei varmaan ihan kirjaimellisesti.Tänäpäivänä meillä on
hyvät välit.

Täytettyäni 50-v.Aloin ihmettelemään,heikkoa itsetuntoani,ainaista henkistä pa-
hoinvointia,sekä pelkotilojani.Tajusin,että jotain on,ja on ollut pahasti vialla.
Hakeuduin hoitoon,en sairaalaan,vaan ammattilaisten pariin,joilla oli itsellään ol-
lut masennusta,ja ovat toipuneet siitä.Aloin tajuamaan,että olen sairastanut
MASENNUSTA ties kuinka kauan.Olotilani sai "kasvot".Ko.paikassa sai käydä
5-kertaa.Olin taivaltanut pitkän polun alkumetrit,enkä senttiäkään vaihtaisi pois.

Matka minuun jatkui.Vuodenpäivät psykiatrian sairaanhoitajan vastaanotolla,se-
kä OMA-APU ryhmässä.Kävin ko.ryhmässä 5-vuotta,josta viimeisen vuoden
toimin ohjaajana.VERTAISTUKI minulle rakas,sieltä sain SUURIMMAN avun ve-
rtaisteni parissa.

Mielestäni lääkkeet eivät yksin riitä.Pitää olla myös vertaistukimaista ryhmätoim-
intaa.Hoitomuodot tietysti riippuvat masennuksen syvyydestä.

Tein pitkän työuran,lähes 40-v.vuorotyötä,ei ole masentuneen ihmisen juttu,johtuen epäsäännöllisistä työajoista.Nyt olen ollut eläkkellä reilu puolivuot-
ta.Masennuslääkkeet jätin annoksia vähentämällä pikkuhiljaa kokonaan pois.

Tänäpäivänä asun ulkomailla,elän parisuhteessa ihanan naisen kanssa.Yhden
asian olen näköjään ottanut Suomesta mukaan,mikä itseasiassa laittoi minut
kirjoittamaan tämän kaiken.Silloin tällöin iskee "känkkis" Rakennan paksun muu-
rin tunne-elämän ympärille ilman mitään-,tai toisen syystä.En laske ketään sisääni,enkä mitään ulos.Ennen "känkkis" saattoi kestää useita viikkoja,kun ei varmaan ollut oikein haluja päästä sieltä pois.Tämä "rassaa"suunnattomasti.
Mitenköhän siitä pääsisi EROON???

Aurinkoa mieliin,jaksamista.Runawaychild.
Viestejä: 1 | Luettu: 23,462
 

PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot