Kiitoksia Tohtori.fi lukijoille. Sivusto uudistuu loppuvuoden aikana ja jatkossa löydät Tohtorin sisällön Terve.fi -sivuilta. Tämä takia et mahdollisesti löydä etsimääsi täältä tai sinut ohjataan Terve.fi -sivulle.

Foorumi
Kirjoittaja Viesti

Vieras9419677

Vieras9419677

Otsikko: ????

Lähetetty: Pe Hei 9. 2010 - 00:02

Lainaa | Ilmoita

Olen 13 vuotias tyttö ja sain Beckin masennustestistä 53 pistettä. Oloni on ollut tälläinen vasta vähän päälle puoli vuotta. Kaikki lähti siitä kun kaverini rupesivat liikkumaan keskenään ja olin heille kuin ilmaa joten rupesin jättäytymään joukosta. Yksinäisyys tuntui tuskalta ja rupesin syyttelemään itseäni kaikesta. Esim. Gerbiilieni kuolemista. Sitten mukaan tuli viiltely. Aluksi se oli kuitenkin vain sellaista että raavin ja purin itseäni, mutta sitten puukko, sakset ja hiekkapaperikin tulivat mukaan.

Pikku hiljalleen rupesin pelkäämään ihmisiä erityisesti lääkäreitä ja myyjiä.(Luottamus ihmisiin meni jo kolmosluokalla.) Joten en uskalla puhua kasvotusten kenenkään kanssa. Aluksi pystyin puhumaan vielä yhdelle kavereistani, mutten enää. Turhaan minä häntä näillä huolillani vaivaan. Kuka nyt tälläitä arvotonta saastaa jaksaisi kuunnella? Välillä tuntuu että koirani ja kissanikin halveksuisivat minua... Parikuukautta sitten kävin lääkärillä päänsärkyjen takia ja tietenkin hän huomasi arpeni ja pisti lähetteen nuorisopsykiatrille, mutta en mennyt sillä en uskaltanut, en halunnut. Itsemurha on kyllä nytten vakavassa harkinnassa ja olen yrittänyt tukehduttaa itseni tyynyllä useammin kuin kerran tai kaks. Aamuisin ei edes sängytä haluaisi nousta. Tiedän kyllä että minun pitäisi hankkia apua mutta en vain kykene. Joka päivä on pakko pitää tää tuska sisällä....

Loppujen lopuksi ''kaverini'' kyllästyivät katsomaan verillä olevia käsiäni ja jalkojani, joten he hinasivat minut kouluterveydenhoitajalle. Mutta mitä tehdä kun puhuminen ei auta? Mutta silti haluaisin puhua ettei huoleni vaivaa muiden mieliä... Muttako en yksinkertaisesti uskalla avata suutani... Viiltelykään ei enää helpota oloa niin mikä sitten? Kuolemako on ainut? Kotonakaan en haluaisi olla mutta en jaksa lähteä uloskaan. Vihaan itseäni ja haluan kuolla pois. Kaikilla asiat olisi varmaankin sitten paremmin...

Vieras851451

Vieras851451

Otsikko: heti apua

Lähetetty: To Hei 22. 2010 - 15:30

Lainaa | Ilmoita

tiedätkö mitä. kokemuksesta voin sanoa, että avun hakeminen ja sen saaminen auttaa. onko sinulla ketään kenelle voisit puhua. nuorille löytyy esimerkiksi tukipuhelimia mihin voi soittaa kertomatta nimeä. jollekin ulkopuoliselle puhuminen auttaa kovasti.

älä tee mitään itsellesi. sulla on vielä koko elämä edessä. susta voi tulla ihan mitä vain sä ite haluat, kunhan pyrit rohkeasti sitä kohti.
Viestejä: 2 | Luettu: 23,394
 

PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot