Liikuntavammat

Murtumat ja rasitusmurtumat

Murtumien synty vaatii ns. ulkoisen tekijän. Murtuman tunnistaa suhteellisen  helposti, kaatumisen jälkeen niveltä ei voi käyttää, turvotus ja kova kipu viittaavat murtumaan. Tavallinen röntgenkuva riittää lähes aina murtuman toteamiseen ja tarvittavan jatkohoidon määrittämiseen.

Terve luu ei murru itsestään. Jos potilaalla löytyy murtuma ilman varsinaista vammaa, ovat tarkemmat tutkimukset aiheen.

Rasitusmurtumat syntyvät usein toistuvan liiallisen rasituksen seurauksena. Murtumat todetaan usein alaraajoissa ja alaraajoissa todetut virheasennot voivat altistaa rasitusmurtumille.

Suurin osa Suomessa todetuista rasitusmurtumadiagnooseista tehdään armeijan leivissä. Sotaväessä nuoret miehet joutuvat, tai saavat, juosta päivittäin ja nopeasti aloitettu liikunnan lisäys voi vaurioittaa tervettä luuta. Onneksi murtumien ehkäisemiseksi tehdään SA:ssa paljon työtä.

Siviili-ihmisellä rasitusmurtuman yleisin syy lienee äkillisesti aloitettu lenkkeilyharrastus. Rasitusmurtuman oire on kipu, joka tuntuu alkuun varsin vähäisenä ja rasituksessa. Pikkuhiljaa kipu pahenee ja lopulta kyseistä rajaa ei voi käyttää kivun takia ollenkaan. Murtuma-alueella voi esiintyä myös turvotusta ja kuumotusta.

Alkuvaiheessa tavallisessa röntgenkuvassa ei välttämättä nähdä poikkeavaa. Ns. periosti-reaktio, eli luun kalvon irtoaminen/kalkkeutuminen näkyy varsin myöhään. Varsinainen murtuma näkyy röntgenkuvissa vasta viikkojen kuluttua oireiden alkamisesta. Magneettitutkimus näyttää rasitusmurtuman aikaisessa vaiheessa. Terveellä ihmisellä luussa röntgenkuvissa todetut muutokset tulisi aina tutkia magneettikuvauksella.

Rasitusmurtumat paranevat lähes aina itsestään ja hoitona toimii lepo. Murtuman paraneminen kestää varsin pitkään ja esim. lantion alueen rasitusmurtumissa pakkolepo voi kestää kuukausia.