Ihon virustaudit

Sukuelinherpes

Sukuelinherpes on Suomen yleisimpiä sukupuolitauteja. Se tarttuu pääasiallisesti sukupuoliyhteydessä ja aiheuttaa sukupuolielinten alueiden rakkulaista tulehtumista. Tautiin on olemassa lääkitys, joka lieventää oireiden voimakkuutta ja kestoa, mutta parantavaa hoitoa ei ole. Virus jää elämään elimistöön ja saattaa aika-ajoin aktivoitua uudestaan ja aiheuttaa vastaavanlaista oireilua kuin ensimmäisen tulehduksen yhteydessä.

Oireet


Oireet ilmaantuvat tavallisesti noin 4-7 päivää altistuksesta, mutta saattaa kulua kolmekin viikkoa ennen ensimmäisiä oireita. Vaikka ensi-infektio on yleensä oireellinen, se voi esiintyä myös oireettomana. Tyypillisessä oireisessa ensi-infektiossa sukuelinten limakalvoille ja iholle muodostuu ryhmittäin esiintyviä rakkuloita. Naisilla tulehtuu herkimmin kohdunkaula, mutta myös emätin, vulva sekä peräaukon ja emättimen välinen alue saattavat infektoitua. Miehillä puolestaan rakkuloita muodostuu terskaan tai peniksen varteen. Tämä nk. rakkulavaihe on yleensä nopea ja kestää 4-6 päivää. Tämän jälkeen rakkula-alueet haavautuvat ja muuttuvat kivuliaiksi, kunnes noin 4-6 päivän kuluttua alkaa haavaumien umpeutuminen ja alueille muodostuu rupia. Ilman hoitoa ruvet parantuvat arvitta noin kolmessa viikossa. Ensitartunnan yhteydessä ilmenee sukuelinoireiden lisäksi yleensä yleisoireita eli kuumetta, pahoinvointia, nivustaipeen imusolmukkeiden suurentumista ja arkuutta sekä noin 60 prosentilla kirvelyä virtsatessa. Ensitartunnassa virusta erittyy noin kahden viikon ajan. Eritysaikana tauti voi tarttua eteenpäin. 
 Herpesvirusta voi erittyä myös taudin oireettomassa vaiheessa.

Koska HS-viruksille on tyypillistä pesiytyminen tuntohermosolmukkeisiin ensi-infektion jälkeen, ne pystyvät aika ajoin aktivoitumaan ja aiheuttamaan nk. uusintainfektion. Noin 70 prosentilla genitaaliherpes uusiikin jo ensimmäisen vuoden aikana. HSV aktivoituu yleensä joko psyykkisen tai fyysisen stressin seurauksena. Vain osa uusiutuvista infektioista on oireilevia, jolloin viruksen erittyminen kestää muutaman päivän, ja tulehduksen parantuminen kestää enää noin viikon. Uusiutuvat rakkulat ja haavaumat ilmaantuvat yleensä samoille ulkosynnytinalueille kuin ensi-infektiossakin, mutta yleensä vain toispuoleisina. Kohdunkaulan alueella uusiutuvat rakkulat ovat harvinaisempia. Yleisoireet ovat myös harvinaisia, mutta paikalliset haavaumat ovat kivuliaita, ja  kirvelyä virtsatessa voi esiintyä.

Aiheuttaja


Sukuelinherpes on yleensä Herpes Simplex Virus 2:n (HSV 2), harvemmin Herpes Simplex Virus 1:n (HSV 1), aiheuttama sukupuolitauti.

Noin 70-90 % tapauksista on HSV 2:n aiheuttamia tartuntoja. Jäljelle jäävien 10-30 % aiheuttajaksi on todettu huuliherpesvirus eli HSV 1. Molemmille virustyypeille on tyypillistä, että ensitartunnan jälkeen ne asettuvat pysyvästi tuntohermosolmukkeisiin, HSV 2 nimenomaan ristiselän alueelle. Huuliherpesvirusten osuus genitaaliherpesinfektioissa on jatkuvassa kasvussa, mahdollisesti muuttuneiden seksuaalitapojen ja suuseksin lisääntymisen myötä. 

Sukuelinherpes tarttuu limakalvoille ja iholle tavallisimmin seksuaalisen kosketustartunnan kautta. Useimmiten, noin 2/3:ssa tapauksista, tartunta saadaan oireettoman partnerin välityksellä. Naisen riski saada genitaaliherpes partneriltaan on miehen riskiä suurempi. Erityisen suuri riski on naisilla, jotka eivät ole lapsena sairastaneet yskänrokkotartuntaa ja saaneet sitä kautta osittain suojaavaa immuniteettia.

Diagnoosi


Virusviljely on diagnostiikan perusmenetelmä, mutta HSV saattaa löytyä myös irtosolu- eli PAPA-näytteestä. Myös antigeeninosoitusmenetelmiä käytetään. Kliininen kuva, eli muutokset sukuelinalueella ovat kuitenkin erittäin tyypillisiä ja herättävät epäilyn herpesinfektiosta. Jos näyte otetaan, se otetaan yleensä tuoreesta yksittäisestä rakkulasta. Verikokeita tarvitaan harvoin, ja niistä on hyötyä yleensä vain mahdollista taudinkantajuutta tai ensi-infektiota selvitellessä.

Hoito

Herpesviruksen hoitoon on nykyisin saatavilla tehokas lääkitys, vaikkakaan millään nykylääkkeellä ei voida poistaa virusta tuntohermosolmukkeista. Lääkeaineista käytetyin lienee asikloviiri, mutta valasikloviiri ja famsikloviiri ovat vastaavia lääkeaineita. Nämä viruslääkkeet lyhentävät viruksen eritysaikaa ja infektio-oireiden kestoa sekä estävät uusien haavaumien muodostumista. Viruksen eritysaika lyhenee lääkehoidolla ensi-infektiossa keskimäärin 12:sta yhdeksään päivään ja oireiden kesto noin 21 päivästä yhdeksään päivään. Uusiutuvassa infektiossa vaikutus on vähäisempi; viruksen eritysaika lyhenee yhdellä päivällä ja oireiden kesto yhdeksästä seitsemään päivään.

Tavallisesti lääkitys otetaan suun kautta, mutta esim. voimakasoireisten ensi-infektioiden kohdalla voidaan harkita suonensisäistä hoitoa. Paikallisesti käytettävien asikloviirivoiteiden käyttöä pidetään kyseenalaisena, teho ei ole läheskään yhtä hyvä kuin huuliherpeksen hoidossa. Mikäli uusintaepisodeja on enemmän kuin kuusi vuodessa, on syytä harkita estohoitoa, jolloin asikloviiriannos otetaan päivittäin. Lyhytaikaista estohoitoa voidaan harkita esim. lomamatkojen yhteydessä. Estolääkitys vähentää viruseritystä, mutta tartuntariski on edelleen olemassa. 

Immunosupressoidut (esim. AIDS-, elinsiirto-, luuydinsiirto- ja kemoterapiapotilaat) ovat vastasyntyneiden lisäksi hoidon suhteen erityisryhmä. Heillä tartuntariski on elimistön alentuneen puolustuskyvyn vuoksi suurentunut ja tulehduksen kukistuminen on hidasta. Tämän vuoksi hoitokin on yleensä aggressiivisempaa, esim. suonensisäisellä lääkityksellä tapahtuvaa.

Seuranta


Sukuelinherpes ei yleensä vaadi erityisempää seurantaa.

Periytyvyys


Herpes on tartuntatauti, eikä periydy. Sairaus voi tarttua synnytyksen yhteydessä lapseen, jos äidillä on aktiivinen sukuelinherpes.

Yleisyys


Yli miljoona suomalaista sairastaa tietäen tai tietämättään genitaaliherpestä. Tavallisimmin taudin aiheuttaa HSV2 ja harvemmin HSV1.

Genitaaliherpestä alkaa esiintyä yleensä 15 ikävuoden jälkeen. Esiintyvyys lisääntyy tasaisesti 20-40 ikävuoteen saakka. Tässä ikäryhmässä genitaaliherpeksen sairastavuus on 20–25% väestöstä. Sukuelinherpes lisääntyi rajusti 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Viime vuosina nuorten osuus tartunnan saaneista on lisääntynyt. Noin 20 % suomalaisista on saanut HSV 2 -tartunnan, mutta vain pieni osa oireilee.

Ennuste


Sukuelinherpeksen ja kohdunkaulansyövän välillä ei ole yrityksistä huolimatta pystytty osoittamaan selvää syy-yhteyttä. HSV 2 voi kuitenkin olla eräs lisätekijä kohdunkaulan syövän synnyssä papilloomaviruksen (HPV) yhteydessä esiintyessään. Sukuelinherpes rauhoittuu aikaa myöten, jolloin taudin uusiutumisriski pienenee. Virus ei kuitenkaan elimistöstä häviä.

Viitteet

Toim. Reunala T., Paavonen J., Rostila T.: Sukupuolitaudit, Kustannus Oy

Duodecim, Helsinki, 2003.
Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki, 6. painos, 2002.