Hormonaalisen ehkäisyn mekanismit
Julkaistu 16.04.2009
Hormonaalinen ehkäisy perustuu
siihen, että hedelmöittyminen on ehkäistävissä munasarjojen tuottamilla
naissukuhormoneilla, estrogeenilla
ja keltarauhashormonilla. Synteettinen
estrogeeni (etinyyliestradioli) ja synteettinen keltarauhashormoni
(progestiini) toimivat periaatteessa samalla tavalla kuin naisen oman elimistön
tuottamat vastaavat hormonit, mutta tehokkaammin.
Kaikkien hormonaalisten ehkäisymenetelmien
ehkäisyteho perustuu lähinnä keltarauhashormonin vaikutuksiin.
Yhdistelmäehkäisyvalmisteisiin on lisätty estrogeeni ennen kaikkea
aikaansaamaan säännölliset vuodot, mutta on sillä osuutensa myös ehkäisytehoon.
Hormonaaliset mekanismit
ilman hormonaalista ehkäisyä
Sukukypsällä naisella aivolisäkehormonit (LH
ja FSH) ylläpitävät munasarjojen toimintaa ja saavat aikaan naissukuhormonien
(estrogeenin ja keltarauhashormonin) erityksen munasarjoista. Aivolisäkkeen
etulohkon erittämä hormoni prolaktiini käynnistää ja ylläpitää maidoneritystä.
Hormonaaliset mekanismit
yhdistelmäehkäisyvalmisteita käytettäessä
Estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältäviä yhdistelmäehkäisyvalmisteita
ovat:
-
Yhdistelmäehkäisytabletti (suun kautta
nautittava, yleensä päivittäin 3 viikon ajan, jonka jälkeen pidetään viikon
tauko tai tauon sijasta otetaan lumetabletti 7 päivän ajan tai yhden valmisteen
kohdalla tabletti päivittäin 24 päivän ajan ja lumetabletti 4 päivän ajan)
-
Ehkäisyrengas (emättimeen itse laitettava,
kolmeksi viikoksi kerrallaan, jonka jälkeen se poistetaan ja pidetään viikon
tauko)
-
Ehkäisylaastari (iholle itse kiinnitettävä,
viikoksi kerrallaan, vaihdetaan uuteen laastarin seuraavalla viikolla ja myös
sitä seuraavana, minkä jälkeen pidetään viikon tauko)
Yhdistelmäehkäisyvalmisteiden ehkäisyteho
perustuu ennen kaikkea ovulaation estymiseen. Tämä on pääasiallisesti
keltarauhashormonin vaikutusta, joskin etinyyliestradiolillakin on osuutensa
asiassa. Etinyyliestradioli on kuitenkin alun perin lisätty pillereihin
säännöllistämään kuukautisia eli huolehtimaan kierron vuotokontrollista.
Valmisteet estävät munarakkulan kypsymisen ja munasolun irtoamisen. Lisäksi
keltarauhashormoni muuttaa kohdunkaulan liman siittiöitä huonosti läpäiseväksi,
jollainen se on normaalin kuukautiskierron loppupuolella. Hormonien
vaikutuksesta myös kohdun onteloa verhoava limakalvo eli endometrium ohenee.
Vaikutuksen voimakkuus riippuu valmisteen sisältämän keltarauhashormonin ja
etinyyliestradiolin määristä, niiden keskinäisistä suhteista sekä hormonien
antotavoista (vaikutusreiteistä), mistä johtuen toiset valmisteet niukentavat
kuukautisvuotoja tehokkaammin kuin toiset.
Yhdistelmäehkäisyvalmisteita käytettäessä
aivolisäkehormonit (LH, FSH) eivät vaikuta. Naissukuhormonit (estrogeeni ja
keltarauhashormoni) tulevat vereen synteettisessä muodossa
yhdistelmäehkäisyvalmisteesta. Nämä synteettiset naissukuhormonit viestittävät
aivoihin sukuhormonien määrän olevan riittävä, jolloin aivolisäkehormonien ja
tätä kautta munasarjojen oma naissukuhormonituotanto ei käynnisty.
Yhdistelmäehkäisyvalmisteet myös ehkäisevät prolaktiinin erityksen, joten
normaalia imettävän naisen maidontuotantoa ei ole.
Hormonaaliset mekanismit
käytettäessä ehkäisyssä keltarauhashormonivalmisteita
Keltarauhashormonia
sisältäviä ehkäisyvalmisteita ovat:
-
Tabletti, "minipillerit", (suun kautta nautittava, päivittäin
ilman taukoja)
-
Ehkäisyimplantaatti (ihon alle lääkärin toimesta
asetettava ja poistettava, vaikuttaa 3-5 vuotta, valmisteesta riippuen)
-
Hormonikierukka (kohdun sisään lääkärin toimesta
asetettava ja poistettava, vaikuttaa 5 vuotta)
-
Ehkäisyruiske (ruiskeena lihakseen
terveydenhoitajan toimesta, vaikuttaa 3 kk)
Kaikkia keltarauhashormonivalmisteita
käytettäessä kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi. Lisäksi
osalla menetelmistä (yhdellä progestiinitablettivalmisteella,
ehkäisyimplantaatilla ja ehkäisyruiskeella) myös ovulaatio estyy tehokkaasti.
Näitä keltarauhashormonivalmisteita käytettäessä aivolisäkehormonit (LH ja FSH)
eivät vaikuta. Keltarauhashormoni tulee vereen synteettisessä muodossa
ehkäisyvalmisteesta. Prolaktiinia erittyy normaalisti, joten maidoneritys on
normaalia.
Hormonaalisten
ehkäisyvalmisteiden imeytymisestä
Tablettimuotoiset ehkäisyvalmisteet jaetaan
kahteen pääryhmään:
Kaikista ehkäisytableteista hormonit imeytyvät
verenkiertoon ohutsuolen yläosassa. Veren hormonipitoisuus vaihtelee tablettien
ottamisajankohdan mukaan. Osa hormoneista poistuu elimistöstä päätymättä
verenkiertoon.
Ehkäisyrenkaasta vapautuu hormoneja
verenkiertoon tasaisesti pieni määrä emättimen limakalvon läpi ja
ehkäisylaastarista ihon läpi. Ne ovat kumpikin ns. vähähormonisia eli
pieniannoksisia yhdistelmäehkäisyvalmisteita. Ehkäisyrenkaan ja -laastarin
aikaansaamat hormonipitoisuudet elimistössä ovat tasaisempia kuin tableteilla.
Muuten niiden hormonit vaikuttavat elimistössä samalla tavalla kuin
yhdistelmäehkäisytabletit.
Hormonikierukka, ehkäisyimplantaatti ja
ehkäisyruiske ovat pelkästään keltarauhashormonia sisältäviä hormonaalisia
ehkäisymenetelmiä. Hormonikierukasta hormonia imeytyy verenkiertoon kohdusta,
mutta sen raskaudenehkäisyteho perustuu ennen kaikkea paikallisvaikutuksiin
kohdussa. Ehkäisyimplantaatista hormoni erittyy verenkiertoon ihonalaisesta
kudoksesta ja ehkäisyruiskeen hormoni lihaksesta. Ehkäisyimplantaatin ja
-ruiskeen ehkäisyteho perustuu ennen kaikkea ovulaation estoon. Kaikkien
pelkkää keltarauhashormonia sisältävien menetelmien käyttöön liittyy
kuukautisvuotojen epäsäännöllisyyttä.
Hormonaalisilla ehkäisymenetelmillä on
ehkäisytehonsa lisäksi lukuisia muita myönteisiä terveysvaikutuksia. Niitä
voidaankin käyttää myös muihin tarkoituksiin kuin ehkäisyyn, esim.
yhdistelmäehkäisyvalmisteita kuukautiskipuihin ja
hormonikierukkaa runsaiden kuukautisten hoitoon. Lue lisää yhdistelmäehkäisvalmisteiden eduista
Hormonaalisen ehkäisyn
seuranta
Nuorelle naiselle voidaan hyvin aloittaa
ehkäisy ilman varsinaista gynekologista tutkimusta. Sitten kun yhdynnät ovat
alkaneet, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle tarkastusta ja
papa-näytettä varten.
Tarvittavien gynekologisten tutkimusten tiheys
vaihtelee. Yleensä tutkimusväli on 1-3 vuotta. Mikäli naisella on ehkäisystä johtuvia oireita tai haittavaikutuksia tai on epäily sukuelinten
alueen tulehduksesta, kannattaa vastaanotolle hakeutua viivyttelemättä.
Tiesitkö tämän ehkäisystä
