Yleistä liikunnasta

Mieliala ja liikunta

Liikunnalla on useita terveyttä edistäviä vaikutusmekanismeja. Fysiologiset muutokset, joita arvioidaan biologisten mittareiden avulla, ovat kohdistuneet sekä akuutin liikunnan että pidempikestoisten liikuntainterventioiden vaikutuksiin. On kuitenkin muistettava, että liikunnalla on myös monia psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Pohdittaessa liikunnan vaikutusmekanismeja mielen hyvinvointiin, on tunnustettava, että mekanismien erottaminen toisistaan on vaikeaa. Lisäksi liikunnan annos-vastesuhteita mielenterveyden häiriöiden ehkäisyssä tai hoidossa ei tunneta hyvin. Liikunnan mieltä hoitaviksi vaikutusmekanismeiksi on muun muassa esitetty, että se keskeyttää masennusajatuksia ja kääntää huomion pois negatiivisista ajatuksista. Sosiaalisen tue merkitys korostuu, jos liikuntaa harrastetaan ryhmissä.

Liikunta liikuttaa aivoja

Sydämen sykkeen kiihtyessä aivojen aktivaatiotila voimistuu aiheuttaen hormonivälitteisen stressireaktion ja muutoksia autonomisen hermoston toiminnassa. Muutoksia tapahtuu myös useiden hormonien pitoisuuksissa. Liikunta lisää esimerkiksi kasvuhormonin ja kortisolin pitoisuuksia. Hormonitoiminnan muutokset voivat vaikuttaa psyykkiseen tilaan esimerkiksi stressin hallinnan tai unen määrän ja laadun säätelyn avulla.

Liikunta lisää aivoissa tapahtuvaa kemiallista viestinsiirtoa. Tärkeitä välittäjäaineita ovat muun muassa dopamiini, noradrenaliini ja serotoniini. Lisäksi on ilmeistä, että mielihyvähormoneihin kuuluvien opioidien vaikutukset voimistuvat. Edellä mainitut hormonit osallistuvat elimistön stressireaktioiden säätelyyn, joten ne liittyvät mielialaan ja ylipäätään erilaisten psyykkisten oireiden ilmentymiseen. Esimerkiksi dopamiini ohjaa aloitekyvyn säätelyä ja mielihyvän kokemisen heräämistä ja vahvuutta.

Liikunta lievittää masennuksen ahdistuneisuuden oireita

Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä mielenterveyden häiriöistä masennukseen ja ahdistuneisuuteen on pyritty arvioimaan tutkimusten valossa. Tulkittaessa tutkimusnäyttöä on tärkeää huomioida, että masennuksen ja ahdistuneisuuden diagnosointi on tehty standardoidusti. Lisäksi tulee varmistaa, että tutkimusryhmät on muodostettu niin, että potilaat ovat tulleet mukaan arvonnan perusteella joko vertailuryhmään tai liikuntaryhmään.

Tutkimukset osoittavat, että alhainen fyysinen aktiivisuus on ollut yhteydessä suurempaan riskiin saada masennusoireita. Mielenkiintoista on myös se, että muutamia kuukausia kestänyt säännöllinen harjoittelu lievästä masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsivillä on vähentänyt oireiden määrää enemmän kuin lääkehoito. Harjoittelun teholla ja lähtökunnolla ei ole ollut merkitystä saavutetun vasteen määrään. Toisin sanoen, sekä hyvä- että huonokuntoinen on voinut hyötyä liikunnasta yhtä paljon oireiden vähenemisen muodossa.

Mielenterveys on voimavara, josta on huolehdittava

Mielenterveys on tärkeä voimavaramme, joihin liittyy stressin hallinta, ahdistuksen ja menetysten sietäminen sekä sopeutuminen erilaisiin elämäntilanteen muutoksiin. Koska säännöllinen liikunta voi ehkäistä masennusoireiden ilmaantumista ja uusiutumista, sitä voidaan käyttää osana asianmukaista hoitoa. Tätä käsitystä tukee myös vastikään julkaistu Liikunnan käypä hoito -suositus, jonka mukaan liikunta saattaisi liikuntaan motivoituneilla jopa korvata masennuslääkityksen kokonaan.