Yleistä liikunnasta

Miksi kestävyyskunto paranee?

Hyvä kestävyyskunto on ehkä yksi tärkeimmistä hyvään terveyteen liittyvistä tekijöistä, johon voimme itse vaikuttaa säännöllisesti liikkumalla. Kestävyyskunnolla tarkoitetaan aerobista - eli sydämen sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa.

Laajat väestöpohjaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvä kestävyyskunto suojaa tehokkaasti ennenaikaisen kuoleman vaaralta. Merkittävää on myös se, että vaikka jokin terveyden vaaratekijä tai sairauden esiaste on jo olemassa, on hyvällä kestävyyskunnolla merkittävä itsenäinen suojaava rooli. Esimerkiksi diabeetikolla, jolla on huono kestävyyskunto, on noin 2,5-kertainen ennenaikaisen kuoleman vaara verrattuna hyväkuntoiseen diabeetikkoon. Säännöllinen kestävyysliikunta, missä elimistön suuria lihasryhmiä kuormitetaan säännöllisesti, on siis mitä parhainta lääkettä hyvää terveyttä ja kehon hyvinvointia tavoiteltaessa.

Sydämen toiminta tehostuu

Sydämen rooli hapen kuljettajana elimistön soluille on täysin korvaamaton. Sydän pumppaa keuhkoissa hapetetun veren valtimoiden kautta kaikkialle elimistöön ja samalla käytetyn laskimoveren takaisin keuhkoihin uudelleen hapettavaksi.

Kestävyysharjoittelu vaikuttaa sydämen rakenteeseen ja toimintaan. Harjoittelu suurentaa sydämen kammioiden tilavuutta, jolloin sydämen valmius ylläpitää riittävää verenkiertoa ja -painetta kovassa kuormituksessa paranee. Elimistö sopeutuu harjoitteluun myös lisäämällä veritilavuutta sekä sydämen kokoa ja supistusvoimaa. Mitä paremmin sydän laskimopaluun aikana täyttyy, sitä tehokkaammin se pumppaa. Kun sydämen täyttymisvaihe pitenee ja tehostuu, sydän huoltaa samalla myös itseään tehokkaammin sepelvaltimoiden ja laskimoiden välityksellä.

Myös sydämen sähköisessä toiminnassa eli tahdosta riippumattomassa säätelyssä tapahtuu kestävyysharjoittelun seurauksena muutoksia. Selkein havaittava muutos on sydämen leposykkeen lasku, joka näkyy myös liikunnan aikana niin, että samalla lenkkivauhdilla syke on alhaisempi. Käytännössä siis sydän pystyy tyydyttämään elimistön hapen tarpeen harvemmilla mutta tehokkaammilla sydämen lyönneillä.

Muutoksia lihastasolla ja aineenvaihdunnassa

Hyvä kestävyyskunto yhdistetään myös elimistön kykyyn ylläpitää riittävää aerobista eli hapen avulla tapahtuvaa energiantuottoa mahdollisimman pitkään. Mitä kovemmalla teholla aerobinen energiantuotto toimii, sen parempi kestävyyskunto. Kestävyysharjoittelun seurauksena lihasten aineenvaihdunta paranee ja verisuonitus lisääntyy, samalla kun rasvojen käyttö tehostuu parantuneen aerobisen energiantuoton seurauksena.

Maksimaalinen hapenottokyky kestävyyskunnon mittarina

Kestävyyskunnon klassisena mittarina käytetään testiä, jossa mitataan suoraan tai arvioidaan epäsuorasti elimistön kykyä käyttää happea maksimaalisessa kuormituksessa. Maksimaalisen hapenottokykyyn vaikuttavat sydämen syke, sydämen yhdellä lyönnillä eteenpäin pumppaama verimäärä (iskutilavuus) sekä valtimoiden ja laskimoiden välinen happiero. Jälkimmäinen kuvaa siis sitä, miten hyvin työskentelevät lihakset käyttävät hapetetun veren hyödykseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että kestävyysharjoittelua seuraava kestävyyskunnon paraneminen selittyy pääsääntöisesti rakenteellisilla ja toiminnallisilla muutoksilla sekä sydän- ja verenkiertoelimistössä että lihastasolla.