Yleistä kivusta
International Association for the Study of Pain (IASP) on määritellyt kivun epämiellyttäväksi aistimukseksi tai kokemukseksi, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan tai jota kuvaillaan samalla tavoin kuin kudosvaurion yhteydessä.
Akuutti kipu on normaali elimistön vaste kudosvauriolle, jonka tavallisia syitä ovat leikkaus, vamma tai
tulehdus. Yleensä kipu lievittyy, kun kudosvaurio paranee. Joskus kipu voi jatkua, vaikka kudosvaurio olisi parantunut.
Ihminen oppii jo lapsuudessaan kivun kokemuksen ja sitä kuvailevat sanat erilaisten vammojen ja kolhujen yhteydessä. Asenteet, uskomukset, persoonallisuus, mieliala ja elämäntilanteen kuormitustekijät vaikuttavat kipukokemukseen ja henkilön tulkintoihin kivun merkityksestä. Toisten ihmisten reaktiot kivun kokijaan ohjaavat hänen käyttäytymistään ja päinvastoin.
Määritelmän mukaan kipua voi myös olla ilman tunnistettavaa sairautta tai vammaa. Vaikka kivun syyt ja mekanismit eivät olisi tiedossa, ei kipukokemusta voi eikä pidä kiistää; kipu on henkilökohtainen kokemus. Potilaan oma ilmoitus kivusta on kivun diagnostiikan ja hoidon suunnittelun lähtökohta. Huolellinen kartoitus ja empaattinen ote ilman hätiköityjä ja huonosti perusteltuja päätelmiä ovat hyödyksi kipupotilaan tutkimuksessa ja hoidossa.
Mitä kipu on?
