Kiitoksia Tohtori.fi lukijoille. Sivusto uudistuu loppuvuoden aikana ja jatkossa löydät Tohtorin sisällön Terve.fi -sivuilta. Tämä takia et mahdollisesti löydä etsimääsi täältä tai sinut ohjataan Terve.fi -sivulle.

Silmäklinikka
Etsi lääkäri
Etsi hammaslääkäri
Silmäklinikka Silmäklinikka sisältää tietoa näköön vaikuttavista muutoksista ikänäöstä silmänpainetautiin ja silmäluomen vaivoihin. Huonontunut näkö vaatii oikeanlaista hoitoa ja sopivat apuvälineet.

Silmätutkimus

Pienempi fontti Suurempi fontti   Tulosta Lähetä ystävälle

Silmän sisäosien tutkiminen

Julkaistu 05.12.2008

Käyttämällä rakovalo-biomikroskooppia, joka käsittää voimakkaan mikroskoopin sekä kirkkaan ja kapean valonsäteen, silmälääkäri voi tutkia silmän läpinäkyvästä kudoksesta koostuvia kerroksia ja arvioida silmän sisäosien toimintaa. Asiakkaan pitäessä päänsä vakaasti paikallaan leukatuessa silmälääkäri kohdistaa valokiilan silmän pintaan ja sisälle. Koska instrumentti käyttää kapeaa valokiilaa ja isoa suurennusta, sillä voidaan saada silmäkudoksista poikkileikkaus. Tämän ansiosta silmälääkäri näkee erinomaisesti sarveiskalvon, silmän etukammion, mykiön, lasiaisen ja verkkokalvon. Silmälääkäri tarkastaa samalla kerralla monta eri asiaa, kuten mahdollisen sarveiskalvon sairauden, sarveiskalvon vierasesineet, etukammion tulehduksen, harmaakaihin, lasiaissamentumat sekä värikalvon kasvaimet ja poikkeavat verisuonet.

Mustuaisten laajenemisen tutkiminen

Silmälääkäri laittaa silmiin mydriaattia eli mustuaista laajentavaa lääkeainetta. Tämä laajentaa mustuaiset, mikä helpottaa silmien sisäosien tutkimista. Silmätippojen vaikutus kestää useita tunteja, joten useimmat kärsivät monen tunnin ajan valoherkkyydestä ja vaikeudesta kohdentaa katseensa lähietäisyydelle. On myös muistettava, että autolla ajo voi olla vaikeaa mustuaisten ollessa laajennettuina.

Silmänpaineen mittaus

Tässä kivuttomassa, silmänpainetta mittaavassa testissä voidaan havaita mahdollisia glaukooman eli silmänpainetaudin merkkejä. Lisäksi sitä voidaan käyttää glaukooman hoidon seurannan apuna. Yksinkertaisin laite on ilmavirtatonometri eli NCT (non-contact tonometry, ”puffi”), jossa ilmavirran avulla määritetään voima, joka tarvitaan litistämään sarveiskalvo. Kaikilta, jotka ovat vaarassa sairastua glaukoomaan, myös niiltä yli 40-vuotiailta, joiden mittaustulos ilmavirtatonometritestissä on lähellä viitearvojen ylärajaa, silmänpaine pitäisi mitata tarkemmalla menetelmällä, applanaatiotonometrilla. Kun silmän pinta on puudutettu tipoilla, silmälääkäri koskettaa varovasti sarveiskalvoa laitteella mitatakseen silmänpaineen tarkasti.

Verkkokalvon ja näköhermon tutkiminen

Lopuksi silmälääkäri katsoo käsikäyttöisellä oftalmoskoopilla (suora oftalmoskopia) tai kohdistavilla linsseillä syvemmälle silmään arvioidakseen mykiön ja lasiaisen kirkkautta sekä verkkokalvon, tarkan näön alueen, näköhermon ja niiden verisuonten terveydentilaa. Oftalmoskooppi käsittää taittavia peilejä tai prismoja ja valonlähteen, joka on sijoitettu laitteeseen tai lääkärin otsaan. Tietyissä tilanteissa lääkäri saattaa käyttää erilaisia kontaktilinssejä nähdäkseen verkkokalvon ääriosiin.

 

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.







Arvostele artikkeli
0.5 (21 arvostelua)
Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa:
Ei pidä paikkaansa Pitää paikkansa

tutustu Silmäklinikkaan



PalveluinfoSivukarttaPalauteMediatiedot